Tai paremminkin kokki, toimitusjohtaja, roudari, valokuvaaja, somekoordinaattori, talousjohtaja, myyntipäällikkö, toimittaja, koordinaattori, luova johtaja, tuottaja, ruokastylisti, reseptinikkari, siivooja, remonttimies… lista on loputon, mitä tällainen luovan alan yrittäjä ja bloggaaja joutuu tekemään.
Kuitenkin mulla on päivässä ihan yhtä vähän tai paljon tunteja kuin muilla. Vaikka välillä tuntuu, että ei ole. Käsiäkin pitäisi olla kuin mustekalalla. Lisäksi on muutakin elämää. On perhe, on koira, on mökki ja yrittää olla harrastuksia. Ja ystävät, jotka ihmettelevät, että miksi musta ei kuulu mitään. Harva ymmärtää, että yrittäjyys on 24/7 läsnä.
Tällaisia mietin tässä aamulla, kun heräsin siihen, että listasin hommia, mitkä pitäisi tehdä. Pitäisi ja pitäisi. Kaikkeen ei ehdi tarttua ja sekin harmittaa. Sitten on hommia, jotka on hankalia, kuten tekniset asiat blogissa tai somessa ja ne kaivertavat, kun ei vain yksinkertaisesti kaikkea osaa. Ja sitten on hommia, jotka ovat olleet työlistalla tyyliin vuoden, mutta eipä ole tullut vielä tehtyä. Eivät sitten varmaan ole sieltä tärkeimmästä päästä.
- 500 g tummia siemenettömiä rypäleitä
- 4 munaa
- 2 dl ruokosokeria
- 3 dl spelttivehnäjauhoja
- 3 tl aitoa vaniljaa jauheena
- 3 dl maitoa
- 100 g voita sulatettuna
- Huuhtele rypäleet ja leikkaa osa rypäleistä puoliksi, jätä loput kokonaisiksi. Voitele uunivuoka (mittaa vuoka).
- Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää lopuksi sulatettu, jäähtynyt rasva.
- Ripottele puolet rypäleistä vuoan pohjalle ja kaada taikina päälle. Lisää loput rypäleet. Paista 180 asteessa 30-35 minuuttia, kunnes taikina on hyytynyt.
Eikä siinä mitään. Nautin jokaisesta päivästä. Rakastan yrittäjyyttä enkä koskaan vaihda takaisin töihin jollenkin muulle. Rakastan niitäkin päiviä, jolloin roudaan kahdeksaa ruokakassia kaupasta studiolle tai roudaan painavia kuvausalustoja jonnekin. Ne päivät on kurjimpia, kun joku tekninen laite pragaa. Silloin tällainen luova hörhö on ihan hoomoilasena, että mitäs nyt. Onneksi ympärille on kertynyt mainio tukiverkosto, jonka kanssa teen töitä tai joilta saan apua.
Mutta välillä mietin, että mitenhän töitään saisi jotenkin järkeistettyä. Miten päästä irti meilitulvasta, miten ehtiä vastaamaan kaikkiin meileihin ajallaan ja miten aikatauluttaa työnsä järkevästi? Ja miten ehtiä tekemään kaikkea sitä luovaa, mitä pää suoltaa ulos. Mutta kaikkea ei vaan ehdi. Ollapa klooni.
Mutta ei ole, vaan on tällainen ihana viinirypäleclafoutis, jonka voi valmistaa mistä tahansa hedelmäkulhossa majailevista hedelmistä. Hävikkiruokaa parhaimmillaan siis. Meillä aina jää viinirypäleterttuja syömättä, mutta en heitä niitä pois, vaan maustan niillä clafoutiksen tai teen ihania paahdettuja uuniviinirypäleitä.
Vielä lopuksi vinkkinä clafoutiksen valmistamiseen. Marjat ja hedelmät tuppaavat uppoamaan, kun ne taikinaan laittaa. Otan clafoutiksen noin 10 minuutin paistamisen jälkeen ulos uunista ja lisään marjoja. Näin niistä osa jää myös pintaa koristamaan.
Lisää Jotain maukasta ?
Instagram / Facebook / Twitter