Ihan just nyt on viime hetket kipaista metsään ja poimia ne nuorimmat ja napakimmat horsman alut – jos niitä vielä löytää. Sitten horsmarisotto tulille.

Moni väittää, että horma ei maistu hyvälle ja karsastaa tämän ‘heinän’ puremista. Ymmärrän, jos on noukkinut koriinsa liian kookkaaksi kasvaneita horsmia. Horsma on parhaimmillaan silloin, kun pienet lehdet ja varsi vielä hehkuvat viininpunaa ja rapea  varsi on vain join 15 senttinen.

HORSMARISOTTO
4 hengelle

1/2 l horsman versoja
2 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 dl Arborio-risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
8-10 dl kasvislientä fondista
50 g huoneenlämpöistä voita
100 g parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä

Paistamiseen: 2 rkl voita

Huuhtele horsmat huolellisesti ja ryöppää ne kiehuvassa vedessä noin 15 sekuntia. Valuta hyvin. Paloittele puolet horsmista 3-4 cm paloiksi. Nosta kokonaiset versot sivuun odottamaan.

Freesaa sipulit lorauksessa oliiviöljyä, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää riisi, sekoita ja anna riisien muuttua läpikuultaviksi. Lisää valkoviini, imeytä sekoitellen.
Lisää tämän jälkeen kasvislientä yksi kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoitellen. Anna risoton kiehua ja nesteen imeytyä aina lähes kokonaan, lisää sitten seuraava kauhallinen lientä, sekoita ja anna imeytyä. Jatka tätä n. 18 minuutin ajan, kunnes kaikki liemi on käytetty ja riisi alkaa olla pehmeää.

Lisää paloitellut horsmat kun riisi alkaa melkein valmista. Lisää myös hienoksi raastettu parmesaani sekä voi. Hauduttele risottoa vielä hetki kannen alla.

Paista lopuksi jäljelle jääneet horsmat voissa muutaman minuutin ajan.
Mausta risotto raastetulla sitruunankuorella, mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Nosta päälle paistetut horsmat.

Viinisuositus: kevyt ja keväinen risotto, kuten nuorista horsmista valmistettu risotto kaipaa lasiin pirteän, keskihapokkaan ja iisin valkoviinin. Mainio valinta tälle risotolle on italialainen soave. Kokeile vaikka Zenaton Soave Classicoa, 11, 89 euroa.

Rakastan hortoilua enkä malta odottaa, että pääse mökille poimimaan kuusenkerkkiä. Pikkulinnut ovat laulaneet, että nekin ovat nyt etuajassa eli kiirus, kiirus on niidenkin kanssa. Tämä alkukesä on hortoilijan unelma-aikaa. Nytkin hortoilen kohti Seinäjokea ja edessä ruokamatkailualan yrtittäjien kännykkäkuvauskurssi. Takaluukku täynnä astioita ja alustoja siis! Tältä matkalta ei yrttejä poimita, mutta pian, pian!

Reseptini julkaistu alun perin toukokuussa Iltalehden Ruokatorstai-sivuilla.

Muita villiyrttiherkkuja:

Nokkos-ricottapasta
Pikkelöidyt horsmat
Kuusenkerkkägraavattu lohi
Kuusenkerkkäsiirappi
Horsmafrittata
Pannuhorsmat
Horsmamuhennos ja loimulohta
Raparperi-horsmapiirakka