Jotain maukasta

Kakkunen kahdelle

5.6.2013 by Mari

Tällainen tuli.

Tuli haaste. Paha sellainen. Miten keksiä tuore käyttötapa valmissalaatille?

Siis valmiille tuotteelle. Mutta meikätyttö pitää haasteista. En halua mennä sieltä, missä aita on matalin. ’Kultaa, mulla on karmea nälkä. Mitä meillä on ruokana?’

Vain yksi.

Hups, kaapista löytyykin vain yksi Fresh-salaatti? Ja kotona kurnii kaksi vatsaa. Apua, ei saa joutua paniikkiin. ’Meillä on tänään spesiaaliherkkua, odota hetkinen. Tulee tuota pikaa.’

Pikatsekkaus jääkaappiin ja leipälaatikkoon. Hetken aikaa aktiivista aivotyötä. Paahtoleipää, check. Tuorejuustoa, check. Palvikinkku, check. Yrttejä ja kevätsipulia, check. Ja sitten keittiöhommiin. ’Menee 10 minuuttia, kultsu.’

Syntyy pieni iltaherkku. Kakkunen kahdelle. Kenellekään ei jää nälkä.

Tomaattitornit koristeena.

Kakkunen kahdelle eli iltapala Fresh-salaatista

1 Fresh-kreikkalainen salaatti
6 palaa maalaispaahtoleipää
1 maustamaton tuorejuusto (200 g)

Feta-tsatsikitäyte:

valkosipulinkynsi
3/4 dl turkkilaista jugurttia
1 tl oliiviöljyä
1 tl sitruunanmehua
Fresh-salaatin kurkunpalaset
Fresh-salaatin fetapalaset
hippunen suolaa

Kinkku-sipuli-oliivitäyte:

2 siivua savupalvikinkkua
pari rkl kevätsipulin varsisilppua
Fresh-salaatin oliivit (lukuunottamatta kahta, jotka jätetään koristeeksi)
Fresh-salaatin punasipuliviipaleet
1 tl tuoretta oreganoa
mustapippuria
1/2 tl Dijonia
1/3 maustamattomasta tuorejuustosta

Päälle ja koristeeksi:

2/3 pkt maustamatonta tuorejuustoa
2 Fresh-salaatin kirsikkatomaattia
2 Fresh-salaatin mustaa oliivia
herneenversoja
Fresh-salaatin salaatinlehtiä

Täytettä parissa kerroksessa.

Valmista ensin pieni tsatsikiannos eli notkista paksu, turkkilainen jugurtti oliiviöljyllä ja sitruunanmehulla. Sekoita jugurttiin murskattu valkosipulin kynsi sekä Fresh-salaatin pieniksi kuutioksi leikatut kurkut ja murskatut fetakuutiot. Valmista sen jälkeen kinkkutäyte eli leikkaa palvikinkku pieniksi suikaleiksi, kevätsipulin vihreät varret ohuksi renkaiksi ja pieni Fresh-salaatin oliivit sekä punasipuliviipaleet. Sekoita ainekset 1/3 osaan tuorejuustoa, mausta seos Dijonilla, silputulla tuoreella orerganolla sekä mustapippurirouhaisulla.

Leikkaa sitten maalaispaahtoleivästä muotilla ympyränmuotoisia paloja. Ja ei muuta kuin kakkusta kokoamaan. ’Iltapala on valmiiiis, tuota pikaa.’

Laita alimmaiseksi leipäpalat ja päällystä ne tsatsikitäytteellä. Paina päälle kevysti toinen leipäpala ja levitä sen päälle kinkku-oliivi-sipulitäyte. Peita koko komeus kolmannella leipäpalalla.

’Ihan just, pieni hetki enää ja vatsa saa täytettä..’ Levitä tuorejuustoa koko minivoileipäkakun päälle, reunoille ja päälle. Koristele reunat Fresh-salaatin lehdilla painelemalla niitä kiinni tuorejuustoon ja laita yksi Fresh-salaatin oliivi ja kirsikkatomaatti hammastikulla kakun pintaan torniksi. Raikasta ulkonäköä herneenversoilla ja lehdillä.

’No niin, kultaseni, nyt iltapala on valmis. Katso, mitä taioin keittiössä..’

Haasteista voittoihin eli Taste of Helsinki-reseptikisa on nyt päättynyt ja voittajat valittu:

Kisan voitti Heidi Vuotilaisen Surf ’n’ Turf-resepti, jota muun muassa kokataan Electroluxin Chefs´ Secrets-kokkikoulussa. Heidi voitti hotelliyön Klaus K:ssa sekä liput Taste of Helsinkiin. Hyvänä kakkosena on Sami Mononen ja kolmanneksi tuli Essi Seppälä. Onnea voittajille ja makoisia hetkiä Taste of Helsingissä!

Oman jäätelönsä herra

4.6.2013 by Mari

Näin. Oikeaoppisesti nautiskellen.

Ruskeat M-liput liehuvat Vanhalla. Se kielii siitä, että Suomen isoin jäätelökiska on juuri avautunut.

Ja nyt on yksi kuukausi aikaa olla oman jäätelönsä herra. Nyt ei tarvitse notkua jätskikiskan ulkopuolella, varoa tötteröä vaanivia lokkeja, vaan nyt astellaan portaat ylös Vanhalle ylioppilastalolle, reippaasti suoraan sisään kioskiin. Ja suunnitellaan oma jäätelöunelma.

Kultainen M, mutta se toinen.

Magnum Pleasure Store popahti Helsinkiin kesäkuuksi. Suomi on tässä Magnumin pop up-konseptissa hienosti suunnannäyttäjänä. Seuraamme muun muassa Lontoon, Sao Paulon ja Pariisin jalan jäljissä ensimmäisenä Pohjoismaana, jossa tämä konsepti tuli tarjolle. Joskus näinkin.

Voisiko paikka olla keskeisempi? Tai Magnum-jäätelöille sopivampi? Vanhan kermanvaalea yleisilme ei paljon säätöä ole tarvinnut. Ursula Zitting, ravintola -ja tapahtuma-alan pitkän linjan ammattilainen on valinnut tilaan hieman suklaanruskeaa verhoa, trendikästä sekalaiseen tyyliin luottavaa boho chic-sisustusta ja ruukuittain orkideoja. Hyvä tuli.

Pää alaspäin bohosti.

Koko jutun keskuksena pönöttää leveä, lasinen tiski, jossa tarjolla suomalaiseen makuun suunnitellut lisukkeet kermaisen Magnum -jäätelön päälle ripoteltavaksi. Homma toimii kuta kuinkin niin, että ensin valitset lisukkeet, kolmea eri lajia. Tarjolla on popping candyä (sitä ihanaa lapsuudessa pussissa myytävää, kurkussa poksahtelevaa juttua), sokeroituja ruusunlehtiä, mustikkaa, inkivääriä, pähkinöitä, you name it. Niin, ja Himalajan kristallisuolaa.

Lisuja joka lähtöön.

Sitten pakkasesta kaivetaan alaston vaniljainen Magnum-puikko ja saat kertoa haluatko sen dipattavan valkosuklaaseen vai maitosuklaaseen. Dippauksen jälkeen shakerissä sekoitetut päällysteet ripotellaan jäätelön päälle. Hetki vain, ja suklaa on jähmettynyt ja jäätelöhetki voi alkaa.

Pinseteillä viimeistely.

Magnum-asiantuntijat suosittelivat makujen yhdistämistä tyyliin suolainen-makea, sweet and sour, rapea-pehmeä – ja se toimi. Uskaltauduin ottamaan valkosuklaapuikkoni päälle suolaa ruusunterälehtien ja pistaasin kera. Ai-van taivaallisen makuista ja suola toi imelään valkosuklaan makuun uskomatonta kärkeä.

Se toinen. Itsesuunniteltu.

Suosittelen! Suolaa jäätelön kanssa sekä pistäytymistä Vanhalla. Kesäkuun aikana.

Hyvää pöhinää Pastiksessa

2.6.2013 by Mari

Tervetuloa matalaan majaan.

Niin kuin pitää ollakin. Siitä on hyvät bistrot tehty.

Piskuinen Pastis Pikku-Roballa täyttyy jo iltapäivästä alkaen. Oma pöytäseurueemme saapui klo 17.30. Ravintolasali on täynnä porinaa. Naurua. Melua. Hyvää pössistä, kerta kaikkiaan. Vähän on ahdastakin ja vessan ovi jää välillä auki minimaaliseen saliin. Ei se ole niin kauheaa.

Hoikat koivet maalaissalaatin kanssa.

Fiilis on heti katossa. Hyvä tunnelma tarttuu. Tarjoilu on ripeää, mutta ei liiaksi kuitenkaan. Viinilista on napakka. Kuten myös ruokalista. Hyvä niin. Tarjoilijan mukaan ei ole tarkoitus, että joka ruoalle löytyisi täydellinen viinimatch. Ollaanhan bistrossa. Ei hienostella liikaa. Täällä on tarkoitus viihtyä, syödä jotain pientä kivaa ja juoda muutama lasillinen erinomaista viiniä.

Tryffeliranskalaiset – hävisivät purkista hetkessä, kuten kuvasta näkyy.

Pastiksessa nauttimamme ruoat olivat sellaista maukasta keskitasoa. Viinit erittäin okei. Hinta laatusuhde tässä bistrossa on kyllä erinomainen: neljän hengen kolmen lajin dinner rapiat 80 euroa per pää. Tähän sisältyi pullo herkullista italialaista Barbera d’Albaa, kuohuvat alkuun. Ja tietysti. Nyt jo useissa Helsingin ravintoloissa löytyvää Madame Cattelinin kullankeltaista ja niin makeaa jälkiruokaviiniä. Vaipuako nirvanaan?

Ruoista ylistystä saivat Roquefort-etanat, päivän menulla ollut entrecote ja jälkkäreistä raparperipiirakassa oli kaikki täydellisesti kohdallaan. Se inkiväärijäätelö! Lisää kiitos!

Isosyistä. Mutta bearnaisessa voisin vaikka kylpeä.

Pientä mutinaakin annoksista löytyi. Ei ehkä olisi kannattanut enää tähän aikaan tilata simpukoita. Maku ei ollut kovin freesi. Kuve jäähtyi nopeasti kylmällä lautasella ja missä oli Creme Caramelin poltetun sokerin maku?

Itse kaipasin eniten Murun henkilökohtaista ja sananmukaisesti koskettavaa palvelua. Ja tietysti aina asiaansa paneutuvia omistajia, Anglovia, Thieulonia ja Alénia pyörimässä salissa ja huolehtimassa asiakkaista. Siinä on sellainen spesiaali ote. Tämä paneutuminen uupui Pastiksessa.

Mutta Pastiksesta ei asiakasta laitettu niin vauhdilla kadulle kuin mitä näistä Helsingin hypetetyistä paikoista tupataan laittamaan nykyään. Sai syödä ihan rauhassa, ja vähän istuskellakin. Olikohan seuraava seurue myöhässä?

Nätti kuin sika pienenä.

Mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen ja innostunut Helsingin vilkkaasti kehittyvästä bistromeiningistä. Muhun tämän tyylin paikat uppoavat omintakeisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Ei tässä tehdä mitään fine diningia eikä kaiken tarvitse olla niin tip top. Kunhan se näkyy hinnassa ja asiakkaat viihtyvät. Tämä riittää.

Lähdin tyytyväisenä, palaan uudestaan!

Muita maisteltuja bistroja Helsingissä:

Muru
Le Havre