Jotain maukasta

ruokablogi

  • Etusivu
  • Ruokafilosofiasta
  • Kuvauskurssit
  • Reseptit
  • Videot
  • Korkattu
  • Matkoilla
    • Viinimatkat
    • Alsace
    • Barcelona
    • Cadiz
    • Costa Brava
    • Egypti
    • Kööpenhamina
    • Madrid
    • Penedès
    • Pohjois-Espanja
    • Piemonte
    • Sisilia
    • Tukholman ravintolat
  • Yrityksille
    • Jotain maukasta

Suuri ja kaunis

4.10.2014 by Mari

Kuplia viinissä jo vuodesta 1872.

Kuplia viinissä jo vuodesta 1872.

Jos kadunmiestä nykäisisi hihasta ja tikistäisi ulos yhtä Cava-brändiä, niin Codorniun nimi nousisi luultavimmin esiin.

Siinä missä käynti Albet i Noyan -viinitilalla oli perustavanlaatuinen tutustuminen tilaan, sen omistajaan ja tilan toimintaan traktorin lavalla puristettavaksi menevien viinirypäleiden hipelöinti mukaan lukien, oli käynti maailman suurimman cavan-tuottajan Codorniun tilalla kaupallisempi ja myös 9 euroa maksava kierros.

codorniun viinitila

codorniun viinitila-2

Codorniun tila on kyllä näyttävä. Isot rautaportit kantavat tilan nimeä, rakennukset ovat hulppeita ja tila huokuu historiaa. Jo vuodelta 1551 on merkitöjä, että Jaume Codorniu käynnisteli viininvilelystä alueella. Ensimmäiset kuohuvat, nyt niin tunnetut cavat valmistuivat vuonna 1872. Ja loppu onkin historiaa.

Kuplivan alku.

Kuplivan alku.

Tilan menestystarinaa avataa kierroksen alun kymmenminuuttisessa filmissa, joka katsotaan tilan omassa elokuvateatterissa. Historiaan liittyvät luvut näkyvät myös kattomaalauksissa tilan piharakennuksessa.

Gaudimaista luonnetta.

Gaudimaista luonnetta.

Jylhää on.

Jylhää on.

Kierros itsessään käsittää tutustumisen tilan alla kulkeviin, 163 vuoden ajan kynttilänvalossa rakennettuihin 35 kilometrin mittaisiin tunneleihin, joissa huristellaan pienellä junalla, ettei kukaan eksy.

Tunnelijuna tulee.

Tunnelijuna tulee.

Käynnillä ei näe yhtään rypälettä, aitoa, viiniä täynnä olevaa tynnyriä tai pääse esittämään kysymyksiä. Mutta – ei kaikkia, samalla tavalla kuin minua, köynnösten äärellä kykkiminen ja kypsien rypäleiden näpelöinti kiinnosta eikä tarvitsekaan kiinnostaa.

Kokemattomammalle viinin ystävälle tämä on hyvä tapa päästä näkemään kuuluisa tila, saada parit maistiaiset ja siirtyä lopuksi shoppailemaan matkamuistoja tilan hulppeaan putiikin.

Pullomeri.

Pullomeri.

Itse nautin siitä, kun pääsen hieman kurkkaamaan kulisseihin, näkemään aitoa toimintaa ja tapaan omistajia, joilla on visio, intohimo ja filosofia.

C tuottaa isosti.

C tuottaa isosti.

Kun kävin peräkkäin nämä kaksi tilaa, niin se antoi hyvän läpileikkauksen siitä, minkälaisia tuottajia Penedèksessä majailee: piskuisia, tuntemattomampia ja huipputunnettuja menestystarinoita. Molempia tarvitaan. Joten kun suuntaat Penedèkseen, käypä tsekkaamassa molemmat.

Yhteistyössä Wennercon kanssa.

Filed Under: juomat, sisältöyhteistyö, viini Tagged With: codorniu, codorniun viinitilavierailu, minne mennä penedeksessä, Penedés, viinit, viinitilavierailu

Konstailematon kokonaisuus

30.10.2011 by Mari

Herkullista, konstailematonta ruokaa. Sanoinkuvaamattoman loistavia viinejä. Tulitikkulaatikon kokoinen ruokailutila. Ja rento meininki. Niistä näyttää olevan Muru tehty.

Helsingin ravintolakulttuurissa jo pitkään vallalla olleisiin, lautasella oleviin pilkkuihin ja vaahtoihin kyllästyneelle Muru on iloinen poikkeus. Kuten he sivuillaan lupaavat, turha kikkailu on jätetty pois.

Maukasta ja simppeliä

Murun ruoka on simppeliä – ulkonäöltään kuin kotikeittiön osaavissa käsissä valmistettua. Lautaset ovat eri paria ja sisustus on yksinkertaisen huomaamaton. Mutta raaka-aineet ovat tuoreita, laadukkaita ja annosten yhdistelmät maukkaita.

Me maistelimme neljän lajin illallisellamme ( 48 euroa) rapeaksi paistettua kampasimpukkaa siian kera, tiivisaromista peuracarpacciota ja täyteläistä, tuoksuvaa hummeririsottoa. Aitoja perusmakuja ilman turhaa säätöä.

Viinien viemänä

Ja entä sitten ne viinit? Jos joku asia saa positiivisen kiihtymyksen valtaan, niin se on osaavan sommelierin käsissä oleminen. Ja Samuil Angelov osaa työnsä.

Hummeririsoton kanssa joimme  hyvähappoista Sancerreä. Siika-annosta kyyditti Karl Schaeferin hedelmäinen Riesling. Suolaisen Goudan kanssa maisteltu supertoscanalainen oli punaviiniä parhaimmillaan.

Koska viinit olivat maistuvia, pulloja olisi ollut kiinnostavaa hieman hypistellä ja tutkia. Tähän ei ollut mahdollisuutta, kun tarjoilija kiikutti pullot pois vauhdilla lasit täytettyään. Välillä piti oikein erikseen nykäistä kiireistä tarjoilijaa hihasta ja tiedustella, että mitä se olikaan, mitä lasiin kaadoit.

Sauternesin sisar?

Jälkiruokana ollut savariini ei herättänyt suuria intohimoja seurueessamme, mutta se jälkiruokaviini.

Illallisen makea päätös.

Angelov suositteli savariinin kanssa Sauternesin -kaltaista, mutta keveämpää Jurançon Cuvée Marie Kattelinia. Tässä jälkiruokaviinissä maistuivat kaikki etelän hedelmät ja viimeisenä suuhun jäi viipyilemään poltetun sokerin maku. Täydellistä? Kyllä.

Illallisen ihana päätös

Viinit olivat niin herkullisia, että ei olisi malttanut lähteä ennen jotain viimeistä, spesiaalia herkkua. Samuil kuuli toiveemme ja palasi pian pienen pullon kanssa.

Pullo osoittautui yhdeksi lempijälkiruokaviinikseni. Kevään Piemonten matkalla nautin kuplivaa ja kauniinpunaista Brachetto D’ aquita ja nyt sain sitä onnistuneen illallisen päätteeksi Murussa. Hymyilytti.

Tämä olikin se viimeinen vahvistus sille, että voin sydämestäni sanoa, että pidin Murusta. Enkä ole ainoa. Ravintola purjehtii nyt aallon huipulla. Siitä kertoo edellisenä päivänä varaajalle kotiin tullut puhelu, jossa ystävällisesti tiedusteltiin, onhan kuuden hengen seurueemme tulossa lauantai-iltana paikalle. Jonoa on.

Muru on kaupungin puheenaihe. Ansaistusti. Tällaisia lisää.

7.2.2012 Suomen Gastronominen Seura valitsi Murun vuoden 2012 ravintolaksi. Onnea Muru!

Filed Under: ravintolaelämyksiä, tuote-arvostelu Tagged With: hyvä ravintola Helsingissä, ravintola Muru, ravintolaelämyksiä, viinit

Jotain Maukasta

Maistele ruokaentusiastin ja viininystävän whole food-maailmaa kuvina, arvosteluina ja resepteinä. Twistillä, mutta pingottamatta. Teksti, reseptit ja kuvat: © Mari Moilanen mari@jotainmaukasta.fi

mari moilanen
  • Näytä pages/Jotain-maukasta/286570568021674:n profiili Facebook palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Twitter palvelussa
  • Näytä Jotainmaukasta:n profiili Instagram palvelussa
  • Näytä jotainmaukasta:n profiili Pinterest palvelussa
  • Näytä UCr--SjxJzrpeA7_j50plOlw:n profiili YouTube palvelussa
pink lady highly commended, food photo award
pink lady food photographer of the year 2018, pink lady

Jotain vailla?

Viimeksi kokkasin

  • Banaani-suklaagalette on huisin hyvää
  • Riistapata on talven paras
  • Crunch wrap-pelti – TikTokista tuunattu
  • Enchilladapannu – iisimpää ei ole
  • Uunirisotto peurabolognesella hurmaa!

Reseptit

Kännykkäkuvauskurssit 2021

ruokakuvia kännykällä, ruokakuvauskurssi 2019

Apropoo

The more you eat, the less flavor; the less you eat, the more flavor. Kiinalainen sanalasku

Mitä kaikkea?

aamiainen brunssi gluteeniton leivonta grillaus grilliruokaa hirvireseptejä hortoilu jotain maukasta joulu joulun jälkiruoka jälkiruoka jouluksi kalaneuvos kalareseptejä kaupallinen yhteistyö kesäruokaa kesäsalaatti kurpitsa kurpitsareseptejä kurpitsaruokia lisuke riistalle omenajälkiruoka parsa parsareseptejä perjantaipullo pressimatka pääsiäinen pääsiäisherkkuja ravintolaelämyksiä riistareseptejä ruoka ruoka- ja viiniblogi ruokablogi ruokakuvaus ruokakuvauskurssi ruokakuvausworkshop ruokalahjat samppanja sisältöyhteistyö sitä parempi soppa uusi vuosi vappu viiniarvostelu villiyrtit yhteistyö äitienpäiväkakku

Klikkaa portfoliooni

mari moilanen portfolio, mari moilanen photography, food photography

Copyright © Jotain Maukasta