Jos et vielä ole päässyt kurpitsaruokien makuun, niin testaa tämä risotto, joka saapuu kirkkaankeltaisena tahi oranssipuhuvana uunista.
Risotto on mennen tullen yksi lempiruokani. Paras risotto syntyy laadukkaasta, italialaisesta risottoriisistä, kuten arboriosta tai carnarolista, spelttiryynit tulevat sitten vahvana kakkosena.
Mutta – kun risoton valmistaa uunissa, paras koostumus ja maku saadaan nimen omaan speltin jyvillä. Olen jo aivan kahvilla, että montako kurpitsaruokaa olen viimeisen kolmen viikon aikana tehnyt. Aika monta, mutta kurpitsa-aika on vain kerran vuodessa, juhannus sentään joka kesä. Ei se kurpitsa syyttä suotta ole yksi keittokirjani pääraaka-aineista.
- 1 3/4 dl spelttihelmiä
- 1/2 sipuli
- oliiviöljyä
- 25 g voita
- 2, 5 dl maustamatonta kurpitsasosetta
- 1 dl viiniä
- 3 dl vettä
- 1 rkl kasvisfondia
- 2 dl hienoksi raastettua parmesania
- suolaa
- mustapippuria
- Kurpitsasoseen voit valmistaa jo edellisenä päivänä. Lohko kurpitsa, poista siemenet ja laita lohkot uunipellille 200 asteeseen hieman oliiviöljyllä valeltuina ja suolattuina. Paaha, kunnes ovat haarukalla koettaen aivan pehmeitä. Kaavi lusikalla kurpitsa irti kuorista, soseuta sauvasekoittimella.
- Hienonna sipuli ja valkosipuli ja freesaa niitä voi-oliiviöljyseoksessa hetki. Lisää speltinjyvät, sekoita hyvin. Lisää sitten vesi, johon olet sekoittanut kasvisfondin, viini sekä kurpitsasose. Raasta joukkoon parmesaani, suolaa ja pippuri. Maista maku.
- Voitele uunivuoka ja kaada seos vuokaan. Paista 200 asteessa folion alla n. 40 minuuttia, ota folio pois ja anna pinnan ruskistua 10 minuutin ajan. Tarjoa sellaisenaan parmesaanin kanssa tai lisukkeena syksyisille ruoille.
- Annoksesta tulee neljälle.
Katso nyt tätä. Mikä väri, mikä maku!
Sofia sanoo
No johan on! Mun mamma tuppas tehdä risottoa tähän tyylin joskus 80-luvulla, kun mä olin vielä skidi. Siinä oli kanaa ja jotain muuta ”tahnaa”, kuin kurpitsasosetta, mutta muuten todella saman tyyppinen…Ihan tulee nostalginen olo!
Millon muuten tuo sun kirja tulee ulos, vai tuliko jo? Haluan siitä oman kappaleen keittiööni 🙂
Mari sanoo
No kappas. Ei oo kuulunu mun lapsuusruokiin 🙂 ja kirja, Siellä se on jo, kauppojen hyllyllä.