Eilen. Salaa muilta – en itseltäni – ruoan valmistajalta. En tosin tätä kyseistä kuvaa näpännyt näistä mielettömän makuisista mallaspatongeista.
Nämä patongit kuvasin jo vuonna 2016 viimeisimpään ruokakirjaani ‘Syötäviä vietäviä‘, joka muuten tulee taas kohta ajankohtaiseksi, mennäänhän nyt jo kohti joulua!? Ja arvatkaa mitä! Tulevalla kirjallani taitaapi olla jo nimi. Laitan aina joukon ehdotuksia Kirjapaja-kustantamooni ja tänään tuli viesti, että “tämä” (en voi kertoa, en vielä) voisi olla kiva. Niin mustakin!!!
- 2 1/2 dl vettä
- 2 dl ruokosokeria
- 1/2 dl kaljamaltaita
- 1 1/2 dl tummaa olutta, esim. portteria
- 3 dl vettä
- 1 ps kuivahiivaa
- 1 rkl mallassiirappia
- 1 tl suolaa
- 10 1/2 dl spelttijauhoja
- 1 rkl kaljamaltaita
- 1/4 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
- Valmista ensi mallassiirappi. Mittaa kattilaan vesi, ruokosokeri sekä kaljamaltaat. Anna kiehua reippaasti 5 minuutin ajan, siivilöi ja jäähdytä. Säilytä siirappia puhtaassa lasipurkissa.
- Lämmitä olut sekä vesi hieman kädenlämpöä kuumemmaksi. Lisää hiiva ja mallassiirappi. Anna seoksen kuplia noin viiden minuutin ajan. Lisää suola.
- Sekoita jauhoihin maltaat. Vaivaa jauhot erissä taikinaan. Lisää lopuksi rypsiöljy. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.
- Leivo taikinasta kaksi patonkia ja nostata niitä patonkipellillä liinan alla 10–15 minuuttia. Voitele patonkien pinta vedellä ja paista ensin 225 asteessa 15 minuuttia, laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia.
- Mallassiirapin sijaan voit käyttää kaupasta löytyvää leipäsiirappia. Maku ei ole aivan yhtä intensiivinen, mutta hyvä kyllä.
- Ohje on kirjasta Syötäviä vietäviä.
Mutta testaa näitä mallaspatonkeja jonkun ihanan kermaisen juuston ja syksyisen omenahillon kera. Veikkaan, että et voi vastustaa hinkua ottaa seuraan lasillista sitä tummempaa viiniä.
Niin, se salainen ruokakuva? Olin viikko sitten leikkauksessa ja mietin sairaalaan mennessä, että kuinkakohan kauan tälläinen duracelpupu pystyy pitämään näppinsä irti kamerasta. Onhan se kuvaaminen samalla sekä työ että harrastus. Tiukka ohjeistus tuli sairaalasta lähtiessä, että nyt rauhassa lepoa. Saikkuakin on vielä pitkälle syyskuuhun.
Kaksi ekaa toipilaspäivää meni lääkehöyryissä sikiöasennossa nukkuen poikittain sängyllä kaikkia mahdollisia univelkoja pois. Ei mitään kiinnostusta käpsiä keittiöön saati kaivella kameraa esiin. Tosin lääkitys oli niin tehokas, että kävi mielessä, että enköhän tällä viikolla jo pääse töihin..
Kaksi seuraavaa päivää katsoin Frau Maanisena Neflixiä ja HBO:ta. Päästin Game of Thronesin pannasta – panna siksi, että ällötti niin se kausi, missä Bolton nyljeskeli – ja katsoin viimeisimmän kauden. Onneksi, sillä se oli jo aivan ok – tosin kun sarjaa nyt tehdään ilman kirjoja siellä taustalla, niin tyyli on enemmän hollywoodmainen, todennäköisesti enemmän kaupallinen kuin kirjailija itse toivoisi? Ja hyväkin näyttää välilä pärjäävän. Entä hei se jäälohikäärme?!?
Ja sitten tuli maanantai. Tuli kova nälkä. Olin yksin kotona. Okei, toki Onni-koira vahtasi jokaista liikettäni ja ihmetteli, että missäs nyt mennään. Workshopjäämistö eli laatikollinen värikkäitä juureksia odotti takapihalla. Päätin, että porkkanoita tekee mieli.
Tein lempisalaattiani, tuli nätti. Hain kameran, otin kuvia. Hiki alkoi valua. Sydän jyskytti. Eiköhän tämä riitä, totesin. Ja palasin ruotuun. Katson taas Netflixiä ja HBO:ta. Nukkunut olen niin hyvin, että enää ei edes uni maistu.
Voikohan kyllästymiseen kuolla 😉
P.S Vinkkejä tehokkaaseen sairasloman hyödyntämiseen otetaan ilolla vastaan..
Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.
