Harvinaista kyllä. Sain itseni kolme kertaa liikkeelle. Yhden samaisen viikon aikana.

Mutta kun kutsu käy näinkin maukkaisiin ravintoloihin vielä maukkaampien viinien äärelle, on vaikea sanoa ei.

Joan Cusine. Parés Baltá. Penedès. Joanin kanssa lähtisin syömään vaikka kaurapuuroa ja se on paljon sanottu se, koska en ykisnkertaisesti puuroa syö. Mutta onneksi nyt ei tarvinnutkaan, vaan maistelimme laajan läpileikkauksen Parés Baltàn viineistä Copas y Tapas ravintolan valmistaman suussa sulavan illallisen seurana.

Suurin osa illan viineistä oli ennestään tuttuja Penedès-vierailuni jäljiltä. Edelleen suosikkejani ovat hedelmäinen, intensiivinen Electio xarello sekä grenache-rypäleistä valmistettu, tyylikäs ja miellyttävä Hisenda Miret. Kuriositeettina mainittakoon vielä eriskummallinen, punaviinin värinen rose, Radix, joka on valmistettu nimenomaan punaviinin ystäville.

Näitä kaikkia herkullisia viinejä pääsee maistelemaan Copas y Tapas-ravintolassa, jonka viinikaappi on täytetty mielenkiintoisilla tuttavuuksilla nimenomaan Espanjasta. Visiteerasin tässä ravintolassa nyt toistamiseen -ensimmäisen kerran kävin maistelemassa hevosta –  ja tykkäsin. Herkullista, kerta kaikkiaan. Palvelu on aivan huippulaatuista, kuten perheravintolalta voisikin odottaa. Salissa työskentelevien isän ja pojan kanssa voi rupatella viineistä, vaikka kuinka pitkään. Tässä taas paikka, jossa intohimo ohjaa työtä! Tänne on palattava ja tutustuttava tuon viinikaapin sisältöön tarkemmin..

Parés Baltàn viinit ovat upeita. Naiset – Joanin sekä hänen veljensä vaimo – valmistavat viinit ja miehet huolehtivat myynnistä ja yrityksen pyörittämisestä. Kaikki viinit ovat luomua ja myös biodynaamisesti -muun muassa kuun liikkeitä seuraten – valmistettuja. Tietyn kuunvaiheen aikana saa kirput parhaiten pois lampolasta. Joan tähän naurahti, että isovanhempien ohjeita noudattaen hän on huomannut, että tässä piilee vinha perä! Lue lisää Parés Baltàsta täältä ja täältä.

Toca. Elinan ja Gennaron ihastuttava, piskuinen ravintola Unionkadulla. Kaikki blogiani säännöllisesti seuraavat tietävät, että Tocasta tuli jo ensi käynnistä suosikkiravintolani.

Eikä tilanne ole tästä mihinkään muuttunut. Innovatiivista raaka-aineiden käyttöä, hienoja makuyhdistelmiä ja tasainen laatu. Sekä hienosti ruoille valitut viinit ja olutpaketit. Siinäpä ne pääsyyt säännöllisiin vierailuihin tässä rennossa, mutta laadullisesti huippuravintolassa.

Nyt maistelimme menun läpi Murviedron herkullisten viinien siivittämänä. Parhaiten mieleen jäi Vox Populi, Bobal-rypäleestä valmistettu herkullinen punaviini. Hauska pullo sai harmittelemaan, että miksi tätä viiniä ei saa Alkosta. No, ei tietenkään saa, kun sehän on aivan liian hauska.

Tällä visiitillä keittiöstä kannettiin pöytään muun muassa tummanpuhuvaa punajuurikeittoa vuohenjuustolla. Yksinkertaista. Ihanaa. Päällä ohuita, raakoja punajuuri- ja raitajuurilastuja. Tästä inspiroituneena tein itsekin raa’asta punajuuresta herkullisen värisen, tuhman salaatin. Ja ne pääruoan lihaisan lautasen ribsit, ooh. Liha irtosi ribseista melkein itsestään. Käsittämättömän hyvää. Ja tässä mureuden salaisuus.

Jälkiruoka on tärkeää. Ja tämän myös Kentsu Tocan keittiössä hanskaa. Ongelmana on vain se, että voisin syödä tupla-annoksen näitä makeita..

Ja se viimeinen visiitti. Tuore tuottavuus on Kasarmintorilla kukkoileva eaterie The Cock. Maistelimme läpileikkauksen listan herkuista ja paikan rento ja helppo tyyli miellytti. Alakerran tiiliseinä toi pieniä kaikuja mennistä jouludinnereistä Kellarikrouvissa, mutta ei se haitannut. Yläkerrassa, oven viereen pingispöydän päälle katettu valtava kakkuja notkuva jälkiruokapöytä vastaanottaa ruokailijat.

Ruoat saapuvat pöytään yhteisissä kulhoissa, jaettavuus on päivän sana. Alkuun voi herkutella makoisalla parsakaalitempuralla ja friteeratuilla risottopalloilla, Arancineilla. Näistä parsakaalitempura veti pidemmän korren, Arancini oli hieman kuivakkaa makuuni. Järjettömän herkullista oli lehtikaali (!) – kvinoa (!) – tofu Caesar-salaatti, tällaisia lisää, kiitos, kiitos, kiitos!

Ja ne siivet. Pöytäseurueessamme ihmettelimme, että kuinka tämä kana maistuu näin hyvälle ja erilaiselle. Nyt uudemman kerran listaa silmäiltyäni tajusin, että ne olivat kukonsiipiä – tietenkin – , siitä siis se kanasta poikkeava, todella maukas maku. Näitä kaikkia lajeja suoittelen lämpimästi. Kuten myös osterilautasta. Tuoreita ja kylmiä, niin kuin kunnon osterien kuuluukin! Tuli Köpiksen reissun Pate Paten lounasosterit mieleen!

Isojen, aika tavanomaisten pasta-annosten jälkeen olin jo tupaten täynnä, mutta palanen grillattua lihaa oli vielä maistettava. Hyvää, simppleliä. Ranskikset, bearnaisekastike ja maukas liha. Kyllä!

The Cock tarjoaa sitä, mitä olen Helsingin ravintolaan peräänkuuluttunut eli mutkatonta ja helppoa ruokaa, mukavaa jakamista. Ilman pingottamista. Ainoa asia, mitä jäimme kaipaamaan on se, että jonkinlaiset ottimet yhteisiin kulhoihin olisi mukava saada. Nyt meitä sörkki viisi omilla haarukoillaan vuoroin suuhunsa ja vuoroin tarjoilukulhoon. Jaoimme tällä reissulla ruoan lisäksi myös kaikki pöpöt, iuh !

Tällainen nirsompikin ravintolakävijä oli oikein tyytyväinen tämän viikon herkutteluun. Jokaiselle näille ravintolalle lämmin suositus! Erilaisia, kyllä, mutta jokaiselle on paikkansa.

Kiitokset Norex Spirits Parés Baltà-illallisesta, Fondberg & Co. Toca illallisesta ja The Cock Suomen Blogimedian illallisesta.