Siristelyä Espanjan auringossa.
Olen aina pitänyt koirista ja koirat pitävät minusta.
Joten ei ihme, että kun kotoa ei enää löytynyt ketään lullattavaa, niin perheeseen putkahti koiravauva.
Uskon vahvasti kohtaloon. Jos asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi, ne tapahtuvat. Ja päinvastoin. En jää jumittamaan tapahtuneeseen. Säästää muuten ihmistä paljolta surkuttelulta ja murehtimiselta.
Mutta täytyy myöntää, että kun reilu puolitoista vuotta sitten loka-marraskuussa heräsimme ja olimme lähdössä kentälle vastaanottamaan Saraa, meille luvattua espanjalaista löytykoiraa, jouduimme murheeseen. Saran kadulta poiminut rouva oli yöllä jättänyt itkunsekaisen viestin vastaajaan, että ei hän voikaan tästä koirasta luopua, että ei Sara nyt tulekaan. Ja meillä oli pinkki remmi ja kuljetuskoppa. Vesikin oli jo vesikupissa Saraa odottamassa. Tuli suru.
Trimmattuna chihu, muuten villakoira.
Olimme miettineet koiran hankinnan huolellisesti, joka kantilta ja päätyneet siihen että kyllä olemme valmiita. Ja sitten kävi näin.
Eihän siinä mitään, jos kaikki koirat kelpaisivat. Mutta kun ei. Itselläni on soft spot villakoiriin. Sarankin olimme valinneet siksi, että se oli puoliksi villis.
Alkushokista toivuttuamme löysimme Helsigistä juuri luovutusikäisen poochie– tai chipoo-pentueen eli villakoiran ja chihuahuan kesärakkaudesta syntyneen vahinkokolmikon. Auto alle ja yhtä poikaa katsomaan. Tämä poika oli pieni, hellyyttävä ja kovin karvainen. Se näytti piskuiselta villakoiralta, mutta ei kuitenkaan. Sieltä se tepsutti meidän sydämiimme.
Eikä mennyt kuin muutama päivä ja tämä poika muutti meille. Remmi oli vaihtunut turkoosiin ja koppa mustaan. Vesikin vaihdettiin kuppiin.
Nimeä ei kauaa tarvinnut miettiä. Suru (Sara) vaihtui Onniksi.
Koiran elämää.
Ja nyt, kun meillä Onni on, niin en halua Onnia kätkeä. Onni matkustaa mukana lomille ja kulkee mukana mahdollisuuksien mukaan.
Tämä onkin herätellyt kyselemään, että mihin nastoihin ravintoiloihin koirat ovat tervetulleita. Ja yllätys, yllätys! Hyvin moni mukava paikka Helsingissä avaa ovensa koiravieraille.
Tässä – näin pitkän alustuksen jälkeen – listaa koiraystävällisistä, tykkäämistäni rafloista ja sellaista, joissa haluaisin käydä. Onnilla tai ilman. Sanomattakin on selvää, että Espanjassa viime kesänä Onni oli tervetullut staileihin ravintoloihin, jossa kankaiset, valkeat liinat peittivät pöytiä ja O oli ensimmäinen, jolle tarjoiltiin juotavaa..
Ja hei, terkut Onnilta, lähimmältä kollegaltani!
Toca -lempiravintolani
Vin Vin -toinen olohuoneeni ja lemppariviinibaari
Yume – aasialaisia herkkuja stailissa ympäristössä, mainio viinilista
Kämp Upper Lounge -viiniä, viiniä ja ginin ystäville giniä Espan yläpuolella
The Cock – iisiä ruokaa ja koiraystävällisyyttä
Vanhan kahvila -kotiruokaa instituutiossa
The Sogno – italialaisia herkkuja, runsaita annoksia Töölössä
Johan & Nyström – ihana tunnelma, hyvät kahvit ja työrauhaa
Sandro – Kalliosta tai Eirasta löytyy kivaa purtavaa ja hyviä drinksuja
La Maison – gourmetia Tehtaankadulla
Bob Temps Café -symppis kahvila Manskun päässä.
Ravintola Suomenlinnan panimo – (terassi ok koiran kanssa) -kesäherkutteluun
Café Aalto – Akateemisen kirjakaupan kahvilassa on hyvät brekuannokset
Hymy Raw Café -raakakakkujen ystäville
Moko Market & Café -sisustusshoppailua ja syömistä samalla kertaa.
Kakkugalleria -lempparikakkujani ja leivoksiakin voi syödä yhdessä koirulin kanssa
Bryggeri Helsinki -olutta ja purtavaa Torikortteleissa keskellä stadia.
Atelje Bar -voit mennä Helsingin kattojen ylle, jos koirasi uskaltaa..
Ja vielä Helsingin ulkopuolelta yksi tärppi. Tertin kartanossa on herkkupöytä katettuna ja koirille oma vesibaari terassilla. Lämmin suositus kesämatkaajille.
Kuten näkee, voit kahvitella, kakutella, nauttia lounasta, pikkupurtavaa, drinksuja ja kaljaa tai nauttia fiinimpää ruokaa, kun koirasi köllöttelee vieressä!
P.S Oletuksena tietysti on, että koira on kiltti ja osaa käyttäytyä.
—
Meet Onni, my little poochie. And yes, we have loads of nice restaurants where you can take your little dog friend with you. Check out the links!
