Katselin tuossa juuri instatilini viimeisimpiä kuvia. Herra paratkoon, miten valoisaa ja iloista. Nyt alkoi marraskuu ja siihen sopiva synkistely. Punajuuri-chorizokeitto sopii tähän tunnelmaan.

Mua nyt synkistyttää. Tämä ilma. Orastava talvi. Se, ettei autossani ole vielä talvirenkaita. Se, että Kent lopettaa – 747 sopii synkistelyyn –  ja kävin jo vikalla keikalla. Se, että nenäni vuotaa. Se, että koira kaapsutti itseään yöllä ja herätti mut.  Valvoin ainakin puolitoista tuntia. Se, että terassi on täynnä lehtiä, kukaan ei ole niitä lakaissut ja kohta ne jäätyvät kiinni. Ja etenkin se, että kelloa taas siirettiin. Se on ihan hullun hommaa, jos multa kysytään.

Mikä olisikaan parempi juures synkistelyyn kuin verevä punajuuri? Olen jonkinlainen punajuurihamstraaja, sillä punajuuria oli valtavasti jääkaapissa. Pelkään varmaan, että punajuuret loppuvat kaupasta. Onneksi ne ovat säilyvää sorttia, joten ovat kuosissaan ja niistä syntyi tämä synkistelevä, mutta sitäkin paremman makuinen keitto.

Sorrun usein laittamaan keittoihin kermaa täyteläisyyden vuoksi. Nyt keksin terveellisemmän, mutta kermaista rakennetta tuovan raaka-aineen. Keiton joukkoon soseutettiin paahdettu munakoiso. Syntyi todella herkullinen punajuuri-chorizokeitto, vahvan makuinen ja täyteläinen. Päälle kärvennetyt tuorechorizon palaset toivat soppaan sopivaa potkua.  

Ja hei, tiedän nyt, muutaman viikon takaisen Veronan matkani ansiosta myös täydellisen viinin tälle syksyiselle sopalle. Kokeile Pasquantäyteläisitä, intensiivistä ja mausteisen aromikasta Amaronen della Valpolicellaa, niin ymmärrät, että Amarone-hetkiä ei ole pakko säästää vain jouluun.

Eivät italialaisetkaan näin tee..!

Seuraa @jotainmaukasta IG-tiliä ja nappaa resepti-, viini- ja matkavinkit heti tuoreeltaan.