Ravintola Hiedassa oli hauska korttelibistron tunnelma. Ovi kävi tiuhaan ja paikalliset asukkaat sujahtivat pakkasesta sisään pikkutakit päällä pöytää kyselemään. Valaistus on miellyttävästi himmeä ja asiakaskunnan ikähaitari on laaja. Yhdessä pöydässä oli nuoripari vauvan kanssa, vanhempi pariskunta istuskeli käsi kädessä salin toisella puolella ja iso miesjoukko kansoitti paria pöytää.

 

 

 Päädyimme maistamaan molemmat menut – menu Stuvarin tartareineen, wienerschnitzeleineen ja suklaafondatteineen sekä Menu Hiedan blineineen, ankankoipineen ja creme bruléineen. Blinit hauen- ja siianmäteineen oli raikas, blinit hieman rapean puoleisia, mutta maukkaita. Omasta mielestäni tartar veti pidemmän korren. Sinappidressing vain kruunasi maun ja kun päälle on murennettu ravintolan itse leipomaa mallasleipää, niin makunautinto oli taattu. Niin, Hiedassa kaikki leivät leivotaan kuulemma itse. Pojot myös siitä!

En tiedä, miksi mulle aina käy niin, että en valitse schnitzeliä pääateriaksi – vaikka sitä rakastankin – ja sitten kadun, kun himoitsen toisen ateriaa. Tällä kertaa mun ei annettu varastaa tätä pääruokaa itselleni, vaikka vähän siihen suuntaa vihjailin. Schnitzel oli järjettömän maukas ja ennenkaikkea rapea. Rapea ja mehevä yhtäaikaa. Lisukkeena oli jumalaisia, kuorineen paistettuja pikkupottuja raasteulla piparjuurella kuorrutettuina. Hyvää, aivan liian hyvää! Ankka oli mehevä ja maa-artisokkapyre silkkistä, mutta kuitenkin. Se schnitzel!

 

Toinen mainitsemisen arvoinen schnitzelkokemukseni on Tallinnasta, Ravintola Tuljakista. Tällöin onnistuin kaappaamaan seuralaisen annoksen ja siirtämään oman mustekala-aterian hänen nenänsä eteen. Tuljakissa schnitzel tarjoiltiin nimenomaan tällaisen raikkaan rucolasalaatin kanssa. Toimi!

 

Jälkiruoista valitsin bruléen, koska se tarjottiin lakkojen kera ja rakastan niitä. ja sitten saapui pöytään kahvisuklaafondant jallujäätelön kera. Taas fail! Bruléessä ei ollut mitään vikaan, mutta tuo fondant ja se jallujäätelö. Selkeästi mun olisi pitänyt valita Menu Stuvari eikä vaihdella ruokia pöydässä.

 

Viinipuolella ei brassailla. Tarjolla on mukavan bistromainen valikoima. Pysytellään järkevissä hinnoissa ja tämä pitääkin kahden hengen laskun alle 200 eurossa – erinomainen hinta-laatusuhde siis helsinkiläiseksi ravintolaksi. Toki itse soisin, että viinilistalla olisi enemmän vaihtoehtoja Ranskasta. Päädyimme varmaan valintaan, pidättäydyimme Ranskanmaalla ja joimme Larochen lavean ja maukkaan Mas La Chevalierin Peyrolin. Tämä Chardonnay siivitti mukavasti molempia menuita.

 

Viime lauantai oli ihana. Osasyynä siihen oli maittava illallinen ravintola Hiedassa. I’ll be back!!