’Mä alan jo olla vähän kyllästynyt tähän parsaan’, tokaisi joku pääsiäispöydässä. Siis niiku mitä!? Vastahan me aloitettiin tämä parsansyönti. Voisin syödä päivittäin vihreää parsaa ja prociutto cottoa. Ruskistetulla voilla, luonnollisesti.

Parsa on mielestäni parhaimmillaan melko simppelisti valmistettuna. Sen maku ei siitä parane, vaikka sitä kuorruttaisi kaiken maailman lisukkeilla. Paitsi kun on kyse parsaranskalaisista..

Tärkeintä on, että sitä ei kypsennetä lötköksi, vaan suussa rouskuu rapea parsa. Silloin sen maku ja väri on parhaimmillaan eikä 70-luvun vihreän purkkiparsan maailmoissa. Vihreän parsan väri säilyy upean kirkkaana, kun parsa vain viuhahtaa keitinvedessä.

Voi ja parsa rakastavat toisiaan ja kivaa twistiä perusvoisulaa saa, kun käyttää voisulana ruskistettua voita. Se karamellinen maku ja kinkku, ooh!

Olen ihan hurahtanut vihreän parsan nauttimiseen erilaisten kinkkujen kanssa. Italialainen keittokinkku, prociutto cotto, on ohuen ohutta, keitettyä, herkullista kinkkua, joka maku vain istuu vihannesmaisia vai sanoisinko jopa ruohomaisia aromeja puskevan vihreän parsan makuun. Kotimainen keittokinkku on makuuni liian paksua ja hieman liimaista, mutta Pirkan valikoimista olen löytänyt suosikkini tähän keittokinkkuun.

PARSAA, KINKKUA JA RUSKISTETTUA VOITA
2 hengelle

1 nippu vihreää parsaa
suolaa vettä
1 pkt (120 g) Prociutto cottoa (esim. Pirkka parhaat)
75 g voita

Katkaise parsojen päästä kunnon pätkä käsin pois tai leikkaa n. 5 cm:n pätkä kuivaa tyveä pois. Nosta parsat kiehuvaan, kevyesti suolalla maustettuun veteen. Parsat saavat juuri ja juuri peittyä. Keitä parsoja 3-5 minuutin ajan, kokeile kypsyyttä tyvestä esimerkiksi cocktailtikulla.
Jäähdytä parsat jäävedessä, jotta ne pysyvät kauniin vihreinä.
Laita voi pieneen kasariin ja anna sen ruskistua kullanruskeaksi sekoittamatta. Ota kattila pois hellalta ja anna voin seistä hetken aikaa. Kaada sitten ruskistettu voi tarjoiluastiaan, jätä kattilan pohjalle sakka.
Kokoa annokset parsaa ja prociutto cottoa lautasille ja kaada päälle kuumaa, ruskistettua voita. Nauti heti.

Toinen mainio parsakinkku on Schwartzwaldin kinkku, jonka savunmakuisuus luo myös mainioin kombon juurikin vihreän parsan kanssa nautittuna. Tai valkoisen. Tai molemmat kinkut samalla parsalautasella. Kaikki käy. Ateria humahtaa ihan uusin ulottuvuuksiin, jos lasiin kaataa jotain ihastuttavaa valkoista Ranskanmaalta. Tämä La Chablisienne Chablis Grand Cru Les Preuses – on aivan mahtava, vaikkakin epätyypillinen ja tyyriimpi chablis, mutta se käy tämän parsa-aterian kanssa kuin nenä päähän. Monet Chablis’t ovat milestäni liian raikkaan sitruunaisia, mutta tämän viinin kanssa sitä ongelmaa ei ole. Sitruunan maku on kypsemmästäpäästä ja viini on upean paahteinen ja runsas. Yksi suosikkini tällä hetkellä.

Huomattavasti edullisemmin ja hieman pirteämmissä makumaailmoissa merkeissä mennään tämän Blason de Bourgogne Mâcon-Villages Chardonnayn kanssa. Tällöin jättäisin voin ruskistamatta ja lorottelisin parsojen päälle surutta voisulaa.

Mutta joo. Narinaa voi pöydästä kuulua, mutta mun parsakausi, se on vasta korkattu!

Muita parsaherkkuja:

Sitruunainen parsakeitto
Höylätty parsasalaatti
Grillattu valkoinen parsa
Parsapiirakka
Parsa-halloumivartaat grillissä