Ja sain pussillisen kirkkaan Puulaveden muikkuja puhkottavaksi. Pussista nousi myös yksi punasilmäinen vakooja.

Mustaselkäinen, hopeakylkinen muikku on siian sukua. Tämä rasvakaloihin kuuluva kalansukkula napostelee koko ikänsä planktonia. Siinäkö maun salaisuus? Muikku itse päätyy ruisjauhoissa pyöriteltynä pannulle tai suolattuna savustumaan. Ja kelpaa vaikka kuninkaallisten pöytään. On se sellainen herkku.

Puulavedellä kuulemma kalastaja putputtaa venellään kesäelämää viettävien mökkiläisten mökkirantaan ja myy suoraan veneestä yöllä pyydettyä muikkua. Tällaista sen pitää olla. Takuulla tuoretta ja läheltä.

Hymyilytti, kun hoikkien, silmää myöden hopeisten muikkujen keskeltä tuijotti punainen silmä. Särkikö se halusi savustumaan ? Yleensä salakka sekoitetaan muikkuun, mutta sillä ei mielestäni silmät näin verestä. Todettakoon särjeksi ellei joku parempaa keksi.

Joka tapauksessa epämuikku jäi savustuspöntöstä rannalle. Muikut savustin lempeässä pekaanipähkinäsavussa hiiligrillissä. Savustuspönttöä ei mulla ole, mutta hyvin on hiiligrillisavustus toiminut lohen, lahnan ja ahventen kanssa.

Savustetut muikut

n . 1 kilo muikkuja
suolaa
pari kolme kourallista savustuslastuja (Perinteisesti käytetään leppälastuja, itse kokeilin mietoa pekaanipähkinää, kun muuta ei sattunut olemaan.)

Puhko muikut katkaisemalla pää ja vetämällä suolet ulos. Huuhtele muikut, lisää runsaasti suola, pyörittele ja anna maustua viileässä noin tunnin ajan. Liota tällä aikaa savustuslastut vedessä ja valuta ne kuiviksi.

Lämmitä hiiligrilli n. 150 asteeseen, lisää savustuslastut kuumana hehkuvien hiilien päälle ja asettele muikut grilliin. Jos muikut ovat kovin pieniä, voit laittaa ne rei’itettyyn folioastiaan, ettei saalis putoa hiilille. Tässä lämpötilassa pienet muikut kypsyvät parissskymmenessä minuutissa pronssikylkisiksi herkuiksi.

Söin lempeäsavuiset muikut paahdetun, rapean jälkiuunileivän ja ruohosipulipeston kanssa. Kalaisaa, alastonta gourmetia kesäyössä. Puunsavuista mystiikkaa. Hiljaiseksi vetää. Tyytyväisyys.