Listaan voisi lisätä myös maalintuoksuinen. Sillä sitä se on, tämä uusi työtila-studioni.

Viime torstaina allekirjoitin sopparin, viikonloppuna olin ihmettelemässä onnekkuuttani mökillä ja viimeiset kolme päivää olen maalannut, siivonnut ja roudannut. Tilannut sähköt, varannut autopaikan, etsinyt taloyhtiön roskista ja mikä parasta, raahannut tähän unelmien tilaan kaiken vanhan tavaran, mitä nurkkiini olen tässä jo useamman vuoden ajan kerännyt.

Olen ostellut viehättävästi kuluneita, vanhoja pöytiä, värikkäitä pulpettituoleja ja järjettömän määrän kuvausrekvisiittaa. Nyt näillä kaikilla on jälleen koti. Täydellisen, uuden työtilan löytäminen ei ole nimittäin ihan piece of cake.

Mutta ennen kuin mennään tähän asiaan, niin haluan muistuttaa, että herukat on tämän hetken herkkua. Mustaherukkaa, mustikoita ja omenoita olen lingonnut mehulingolla raikkaaksi aamun terveyspommiksi. ja punaherukasta ja vadelmasta syntyy kivan kipakka punaherukkasmoothie. Kun joukkoon lisää muutaman lusikallisen kaurahiutaleita, se on vielä mukavan täyttävä.

En halunnut matkata joka aamu stadiin. haaveilin työtilasta noin vartin ajomatkan päässä. En voi mennä tilaan, jossa paljon muita. Sitä jo kokeilin. Ei, luova työ (tai vain minä) tarvitsee rauhaa. Ja luonnonvaloa. Sitä etsin.

Kun kävin tässä tilassa ensimmäisen kerran, palaset alkoivat loksahtelemaan kohdilleen. Iso tila, kaksi huonetta, 12 minuutin ajomatkan päässä kotoa ja luonnonvaloa tulvi sisään isoista ikkunoista. Vaikka tila oli likaisen pinkki (joo-o), niin näin sen mahdollisuudet. Vielä piti jännätä sitä, että saako tällaiseen liiketilaan uunin. Senkin pitäisi onnistua, joten sitten enää jännitin sitä, että saan tämän paikan eikä joku muu halukas.

Ja näin kävi. Viime torstaina tuli soitto, että tervetuloa. 

Ja nyt niskat on jumissa, selkää jomottaa, mutta sieltä se oman näköinen, inspiroiva tila alkaa hahmottua. Jos ei olisi näin paljon hommia, niin istuisin ja vain huokailisin. En tosin istuisi tässä kirjoittelemassa blogipostausta ellei olisi aivan pakko. Mutta kun on. Viikonloppuna on jälleen kahden päivän ruokakuvaus workshop ja Tim Clinch saapuu Suomeen tuossa vartin päästä. Sitä odotellessa..

Vielä ei ole valmista, mutta tänään oli eka varsinainen työpäivä studiolla. Ekat ensimmäiset aamukahvit. Eka kukka ovensuussa. Jatkossa kuvani – ja kakkuni – syntyvät tässä tilassa. Ja kun tilaa nyt on sekä valoa että liuta kuvausrekvisiittaa, niin järjestän myös miniruokakuvauskursseja täällä. Näistä voit lukea piakkoin lisää täällä.

Ah. ja voi.

P.S Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus päästä opettelemaan kokkaamista ja kuvaamista syyskuisina sunnuntaina. Ihan ilmaiseksi. Tosin tämä vain, jos olet nuori eli 15-20-vuotias. Lue täältä lisää!