Oranssiliiviset metsästäjät ovat taas vallanneet sienimetsät. Eikä niiltä paistia herunut, vaikka vähän räpsyttelin.
Näyttää muuten olevan letkeää hommaa tuo hirvenmetsästys.
Kuljin nenä rahkasammalta viistäen etsien suppilovahveroita ja lähes törmäsin metsässä retkituolilla retkottavaan metsämieheen. Joku muu taisi tehdä työt? Metsästäjä ehti siinä kertoilla, että 2/8 saalista oli jo saatu. Ja tosiaan, kaikki lihat menevät omaan käyttöön. Ei herunut, ei.
Oman paistini metsästin siten kaupan kylmätiskiltä. Mutta hieno paisti olikin! Ja makoisaa tulikin!
Mausteena mukana pihlajanmarjaa, jolla olen testaillut jos jonkinmoista reseptiä, tulevaa kirjaani varten. Mikä marja!
Hirvipaisti
Paistiliha, etenkin hirven, on hyvin vähärasvaista, joten lihalle keitellään maukas kastike.
Tällä kertaa mausteena toimi jaloviina – tätä ei varmaan saisi blogissa sanoa? – mutta menee resepti hukkaan, jos en sano. On nimittäin sen verran upea ja hieman karamellimäinen maku tässä soosissa. Ja liennyttävänä asianhaarana mainittakoon, että en sentään käyttänyt viskiä!
Paistia. Kermaista kastiketta. Ajatukset palaavat lapsuuden sunnuntaipäiviin. Jotain tällaista meilläkin silloin syötiin. Olohuoneessa, kauniin kattauksen äärellä!