No nyt! Nyt on Helsingissä ravintola, joka uskaltaa tarjoilla rehdisti konstailematonta, mutta äärimmäisen herkullista ruokaa. Ilman turhaa kikkailua ja esittämistä. Tervetuloa Helsinkiin, ravintola Vinkkeli !
Kahden ensimmäisen annoksen jälkeen pöytäseurueemme katseli toisiaan epäuskoisesti. Tämä ruoka on järjettömän maukasta, mutkattoman näköistä ja annokset ovat sopivan täyttäviä. Voiko tällaista olla? Täällä Helsingissä? Näin selkeää ja vain yksinkertaisesti mainiota ruokaa laadukkaista raaka-aineista?
Tuntuu nimittäin, että moni ravintola on vähän hakusessa siinä, että minkälainen ravintola sitä oikein ollaan. Puhutaan bistrosta ja sitten kuitenkin hienostellaan annosten rakentamisessa.
Mutta Vinkkeli on toista maata. Annokset uskaltavat olla yksinkertaisen kauniita. Tiedät, mitä syöt. Mutta ruoka maistuu täydelliseltä. Fenkolikeitto on kuohkeaa ja sopivan suolaista, black angus on napannut pintaansa grillin makua ja saanut ympärilleen maukkaita tomaatteja ja majoneesia. Parilasta raidallinen maksa makaa muusin päällä ja alle on piilotettu karamellisoitua sipulia. Banaanikakun pala on kostea ja seurana tarjotussa rommirusinajäätelössä on sopivasti sekä rommia että rusinoita. Voi että!
Uusia ravintoloita pumpsahtelee Helsinkiin tuon tuosta. Vinkkeliä jäin oikein odottamaan, onhan sen taustalla joukko Savoysta yrittäjiksi siirtyneitä osaajia. Odotuksia ei petetty.
’Vinkkeli–nimi syntyi tästä sijainnistamme tässä Pikku-Roban kulmassa ja siitä että tämä on meidän vinkkelimme klassiseen ruoanlaittoon, kertoo yksi omistajista eli Savoyn sommelierina aiemmin tunnettu Antti Uusitalo. Kyllä, kohdilleen osuu. Vinkkeli tarjoaa klassikoja, mutta tuorella tavalla.
Antti on koonnut Vinkkeliin klassisen viinilistan ja poiminut joukkoon mielnkiintoisia yksilöitä. Mukana omianikin suosikkiviinejäni Alto Adigen alueelta sekä kuriositeettina Pares Baltan Priorat-helmi. Päädyimme nauttimaan valkoista ja punaista Burgundista klassista klassisemmasta kylästä Chassagne-Montrachet’sta, ja valinta oli onnistunut.
Itse ravintolatila on kulmatilana valtavan valoisa, tyylikkään perinteisesti, hyvällä maulla sisustettu ja pöytiä peittävät valkeat, kankaiset liinat. Ainoa asia, mistä Antille murmutimme oli se, että yläkerran naistenhuoneessa ei ole peiliä. Tämäkin asia on kuulemma korjaantumassa, huh.
Hintataso Vinkkelissä on todella kilpailukykyinen. Neljän hengen dinner alkusamppanjoineen, kaksine laatuviineineen, juustoineen ja jälkiruokaviineineen maksoi n. 125 euroa henkilöltä. Reilun satasen halvemmallakin pääsee juomalla vain pullon viiniä ja valitsemalla hieman edukkaampaa laatua.
Niin mainiota. Vinkkeli on rohkeasti lähtenyt toteuttamaan omaa, selkeää visiotaan omalla tyylillään. Ja mikä hienointa, liikaa hienostelematta – vain sillä lailla sopivasti – vaikka juuret juontavat Savoyhin.
Ja homma todella toimii! Mitä muuta sitä illalliselta haluaa kuin mainiota ruokaa, erinomaista viiniä ja osaavaa, ystävällistä palvelua. Vinkkelistä saa näitä kaikkia.
Tällainen vaativa ja nirsokin ravintola-asiakas poistuu Vinkkelistä niin kepeän onnellisena. Tällaista lisää, kiitos.