Ilman matkalaukkua ja vailla ennakko-odotuksia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kun kutsu kävi Sicilia En Primeur -viinitapahtumaan, päätin, että lähden muutamaksi päiväksi ennakkoon tutustumaan Sisiliaan. Ajattelin, että vietän koko aikani Cataniassa. Ystäväni Sanna huikkasi, että Marzamemin kylä Siracusan maakunnassa on symppis. Käy siellä.

Zoomailin Google mapsiä ja ihan eivät vierekkäin sijaitse Catania ja Marzamemi. Jos tuonne mielin, kannattaisi suhauttaa antiikkiseen merenrantakaupunkiin Siracusaan ja näin tein.

Oi onnea, että tein. Löysin netistä piskuisen Ortigian saaren Siracusan kaupungin kupeesta ja valitsin sen ensimmäiseksi kohteeksi. Ortigia on varsin viehättävä historiallinen ja piskuinen saari, jossa jaloin pääsee kaikkialle. Alue alkaa herätä turistikohteena, sillä kivoja viinibaareja ja ruokapaikkoja putkahtelee lisää minisaaren kapeille kujille. 

Ortigia kujat ovat muuten sitten todella kapeita. Niille ei juuri viitsi autolla tunkea, vaikka olisi miniäkin minimpi pompannappi alla. Kadut ja rakennukset ovat kuin Barcelonan vanhasta kaupungista. Värikkäitä, sopivan rustiikisesti ränsistyneitä ja viehättäviä. Kerta kaikkiaan viehättäviä. Kuten koko Ortigian saarikin. Ja vaikka saari on pieni, sieltä löytyy runsas ostoskatu kalliine liikkeineen ja mainioita ruokapaikkoja ja aivan upea, maanantaista lauantaihin auki oleva, runsas tori. Todella käymisen väärti.

Mutta koska Ortigia on minimesta, sen tarpoo läpi parissa päivässä, joten ajoimme autolla rantaa pitkin myös kauemmas, kohti marzamemiä Noton ja Avolan kautta. Vaaleat biitsit, valkeaa hiekkaa ja kiinni olevia hotelleja. Sesonki ei ole vielä alkanut ja rantakohteet olivat kuolleita, mutta näin jo silmissäni, kuinka kuukauden päästä rantaa kansoittavat turistit ja turkoosi vesi houkuttelee kastautumaan.

Michelin Guide kertoili marzamemissä sijaitsevan varsin käymisen arvoisen ravintolan Taverna Cialoman ja se oli määränpäänä. Kun Noton ja Avolan rannat ammottivat tyhjyyttään, niin Marzamemissä olikin sitten kaikki. Italialaisille on tyypillistä ajaa pitkäkin matka hyvän ruoan perässä ja Marzamemi pullisteli mukavan oloisia ravintoloita. Marzamemi on viehättävääkin viehättävämpi kohde, joskin veikkaan, että juuri tästä viehättävyydestään johtuen se on kesäaikaan ylikansoitettu. Mutta jos seuduilla liikut, paikka on ehdottomasti käymisen väärti.

Kuten koko Siracusan maakunta. Siracusa tarjoaa upeita kulinaristisia elämyksiä, se on historiallisesti kiinnostava ja Sisilian upeimmat rannat sijaitsevat täällä. Lähiseuduilla on shoppailuintoisille outleteja ja isoja ostoskeskuksia kansainvälisine ja paikallisine kauppoineen. Lähin lentokenttä on Cataniassa ja sieltä Siracusaan ajaa reilussa tunnissa liikenteestä riippuen.

Niin, ja miksi iman matkalaukkua? Lensin Air Berlinillä vaihdolla Berlinin kautta. Laukut jäivät puolentoista tunnin kentällä myöhässä lähtevän koneen odottelun jälkeen jostain käsittämättömästä syystä Berliiniin. Eikä ole muuten saapunut laukku vieläkään. Että sellainen lentoyhtiö se.

Siracusa, tsekkaa ainakin nämä:

Ortigian saari

Täällä on rauhaisaa asua, meren äärellä antiikkisissa hotelleissa. Kaikki on lähellä, palveluja on riittävästi, ainakin parin päivän oleilulle ja saari on niin kaunis, että päivät voi vaikka viettää kuvaten rakennuksia ja merta. Upea, joskin tyyris hotelli on Algila Ortigia Charme hotel.

Ravintola Don Camillo

Ravintola Don Camillo on Ortigian fiinein ravintola, jonne kuulemma jahdeilla paikalle saapuvat julkkikset viedään syömään. 139 sivun viinilista huimaa päätä ja menuvaihtoehdot antavat mainion läpileikkauksen alueen ruokiin, paljon raakamarinoituna syötäviin äyriäisiin, pistaasiin ja caponataan eli munakoiso-sipuli-tomaattimuhennokseen. Täällä söin yhden elämäni parhaista jälkiruoka-annoksista eli jumalaista mandariinijäätelöä, pistaasikakkua suklaakuorruttella sekä ricottakakkupalan. Vain tämän takia jo ravintolassa kannattaa käydä, vaikka Don Camillo ei suosikkini kaikista ravintoloista ollutkaan.

Viinibaari Morsi e Sorci

Äärimmäisen symppis omistaja Morsi e Sorci -viinibaarissa on vastikään perustanut tämän stailin viinibaarin aivan Ortigian keskustaan. Viinilista on kattava ja paikassa voi nauttia myös lounasta tai illallista. Tätä paikkaa pyöritetään intohimolla, siitä omistajan tarina insinöörin hommista viinibaarin pitäjäksi kertoo. Näin vielä turistikauden kynnyksellä Berritta Giancarlolla oli aikaa istuskella kanssamme ja jutella sisilialaisista viineistä. Lämmin suositus, käy lasillisella tai parilla ja lähetä terkkuja Giancarlolle.

Ortigia Fish bar

Tämäkin piskuinen baari, Ortigia Fish Bar oli juuri avattu ja tarjolla oli herkullisia kylmiä ja lämpimiä äyriäisherkkuja. Täällä myös omistajalla oli aikaa rupatella ja kertoilla suosikkiravintoloistaan alueella. Ota jaettava annos molempaa laatua, pullo rapsakkaa Etnan valkoista ja nauti elämästä.

Ravintola Porta Marina

Suosittu ja maukasta perinteistä ruokaa tarjoava ravintola Porta Marina sijaitsee nimensä mukaisesti satama-alueella, Porta Marinassa. Ruoka on maukasta perinteistä ruokaa pienellä twistillä. Tykkäsin kovasti.

Marzamemin kylä

Kerrassaan karamellimaisen herkullinen somine ravintoloineen on Marzamemin pieni, mutta vilkas kalastajakylä. Täällä osataan turisteista pitää huolta. On pieniä kauppoja, drinkkibaareja ja upea aukio, jota reunustavat kiinnostavat ravintolat. Symppis paikka, todellakin.

Taverna La Cialoma

Michelin Guide merkkaan Taverna La Cialoman käymisen väärtiksi osoitteeksi ja yhden tähän kyllä täysin. Yhden parhaimmista lounaista nautimme tässä varsin viehättävästi sisustetussa ravintolassa auringon paistellessa kuumasti niskaan. Pöytävaraus on suositeltava ellei pakollinen, vaikka istumapaikkoja on Regina Margherita -aukiolla, meren puoleisella terassilla sekä sisätiloissa.

Maista

Pistaasijäätelöä, pistaasimoussea, pistaasikakkuja tai pistaasilla maustettuja ravioleja. Pistaasi on se juttu. Kuten myös ricotta. Ja täällä ricotta on aamispöydässä juustona ja jälkiruokana lautasella. Cannolin – tippaleivältä maistuvan –  pienen leivonnaiskuoren sisään tursotetaan ricottaa. Itse rakastuin ricottamousseen. Resepti tästä tulossa tuota pikaa blogiin.

Katkarapuja – pieniä ja vähän isompis – raakakypsennetään tai marinoidaan muun muassa sitruunamehussa. En oikein kolmen eri maistelukerran jälkeen kuitenkaan pysty päättämään, pidinkö tuon ravun rakenteesta. Se oli jotenkin tiivis ja tahmainen. Mutta maista itse. Näitä on tarjolla joka menuulla. Kuten myös caponataa eli vahvasti munakoisolta maistuvaa vihannesmuhennosta. Tätä muhennosta voi nauttia kylmänä tai lämpimänä, molempi parempi ja molemmat maukkaita.

Seuraa @Jotainmaukasta -intagramtiliä ja nappaa tuoreimmat reseptit, parhaimmat viini- ja matkavinkit heti tuoreeltaan.