Viileää silmille.
Ja se askel on viikon sisään vienyt sinne sun tänne. Uusia kasvoja, ihania kohtaamisia.
Viime perjantaina makuhermoja heräteltiin Suomen kokkimaajoukkueen harjoitusillallisella. Kauhean salaista kaikki vielä on, joten en mene yksityiskohtiin. Sen kerron, että ruksimme pistetä joka aterian jälkeen. Vielä on keittiössä häärineillä pojilla (ja tytöillä) hommia – totean meidän pöytäseurueen pitkällisen pohdinnan päätöksenä.
Harjoitusillallisen jälkeen painon pään tyynyyn vastikään remontoidussa Scandic Park (entinen Scandic Continental) hotellissa. Mittava hotelli on tehnyt näyttävän kasvojenkohotuksen. Huoneet – tai ainakin se, missä asuin – on sisustettu seeseteisen harmaan sävyin ja iso, iso plussa siitä, että lattia freesiä, harmaasävyistä laminaattia. Puhdasta ja raikasta.
Hotellin ala-aulaan voisi melkein eksyä, sen verran tilava ja valoisa se on. Useampi tietokone odottaa käyttäjäänsä, Heineken-baarin ei tarvinnut mitään odotella ja isot ikkunat katselevat Töölönlahdelle. Toki siinä se Mansku hurisee välissä. Silti yö oli rauhallinen, ei hurinan hurinaa kuulunut yläkertaan.
Ja kuplivaa sielulle.
Vielä vähän töitä kesken käytävillä, mutta virallinen lanseeraus on vasta edessä, joten hyvä siitä tulee. Tilaa ainakin on 232 huoneineen.
Kirja deadline painaa päälle ja läppäri on bestikseni tällä hetkellä. Mutta jotta ihan en tekisi Jack Nicholsonin ’hohtoja’, nappasin keskiviikkona koneen kannen kiinni jo alkuiltapäivästä. Suunta kohti stadia ja Bubbledogs-kokkareita. Scandic Marski on napannut Lontoosta trendikkään teeman. Kuumia koiria ja skumppaa siis tarjolla joka perjantai ja lauantai huokeaan hintaan. Ei hassumpi yhdistelmä, olenkaan.
All work and no play..all work and no play.. all work and no play..all work and no play..All work and no play..all work and no play.. all work and no play..all work and no play..
Vauhtiviikko jatkukoon, seuraavaksi merille!
*Sponsoroitu postaus yhteistyössä Scandic Hotelsin kanssa