Meri vai järvi? Tätä olen pohtinut pohtimasta päästyäni.
Varsinaista island hoppingia takana viikko. Velkualta Kemiöön. Kallioisesta ulkosaaristosta nurmikenttäiseen pihapiiriin. Saaristoa molemmat, mutta paikat kuin yö ja päivä. Nyt Järvi-Suomi kutsuu jälleen.
Olenko meri-ihmisiä? Saariston naisia?
Meri on tutumpi. Lapsuus meni meren rannalla hääriessä ja kesät saaristossa. Meri on upea ja voimakas. Meren tuoksua ei voita mitään. Ja merivesi ei kirvele nenässä kuperkeikkoja heittäessä, kuten makea järvivesi tuppaa tekemään.
Saaristossa ei ole koskaan hiljaista. Tuuli puhuu ja meri vastaa.
Meri on myös pelottava, julma ja arvaamaton. Sen mieli muuttuu päivän aikana monen monituista kertaa. Se vei aikoinaan isoisältä sormenpään ja on aina näyttänyt, kuka täällä määrää.
Nautin kerran kesässä saaristolaiselämästä. Tällä viikolla ilmat suosivat. Auringossa kylpevä saaristo näyttää parhaat piirteensä. Isot laivat seilasivat ohi. Skoolasimme niille rooseeviiniä lasissa. Sitten odoteltiin aaltoja keinuttamaan uimareita. Savustettiin siikaa vanhassa savustuspöntössä. Juotiin perinteitä kunnioittaen halpaa valkkaria kalliolla (not) ja syötiin savukalat käsin. Lämmin kallio ajoi penkin virkaa. Vesi oli syvää, vihreää ja juuri sopivaa. Uin, uin ja uin.
Kemiössä meri oli pliisumpi. Eikä varsinaisesti vehreän nurmikentän ja rauhaisan lahden poukaman äärellä tiennyt saaristossa olevansa olevansakaan. Mutta silloin on hyvää aikaa levitää mahjong-nappulat pöydälle ja tehdä virkistävä juoma sekä ottaa suolapalaksi nachoksia. Ihan makeimmassa seurassa.
Vanhaa, kunnon mansikkamargaritaa ei kyllä moni juoma tällaisilla helteillä voita. Omaan miksiini kuuluu aina sopivaa kirpsakkuutta tuova sitruunahappo -sitä löytyy kauppojen säilömishyllyiltä – sekä tuoreiden ja pakastemansikoiden yhditäminen juomaan.
- 250 g (n. 4 dl) pakastemansikoita
- 250 g tuoreita mansikoita
- 3 rkl ruokosokeria
- 2 tl sitruunahappoa
- 1-2 mehukkaan limen mehu
- 1 dl tummaa tequilaa
- kourallinen jäitä
- Mittaa kaikki ainekset jäitä lukuunottamatta tehosekoittimeen ja aja ne kirkkaanpunaiseksi, jäiseksi seokseksi. Lisää jäät ja sikleytä seosta tehosekoittimessa vielä hetki. Jäiden ei tarvitse mennä aivan pieneksi murskaksi, näin juoma pysyy paremmin viileänä eikä vetisty.
- Mitäpä muuta mansikkaisen margaritan kanssa tarjotaan kuin itse tehtyä salsaa ja nachoksia.
- 4 tomaattia
- 1 kevätsipuli varsineen
- kourallinen korianteria
- 1 punainen chili hienonnettuna
- suolaa
- mustapippuria
- Pilko tomaatit ja sipulit pieniksi kuutioksi. Silppua kevätsipulin varret renkaiksi. Saksi korianterinlehtiä pienemmiksi. Hienonna chili.
- Laita tomaatit ja hieman sipulinpaloja kulhoon ja soseuta niitä hyvin kevyesti sauvasekoittimella niin, että syntyy mehevä seos, jossa soosia ja tomaattia sopivassa suhteessa. Lisää loput ainekset sekoita ja vie tarjolle.
- Ihan ehdoton soosi nachoksille, mutta testaa myös grillatun siian kanssa. Lupaan, ettet pety!
Meri vai järvi? Jonkinlaisen valinnan olen näiden kahden välillä tehnyt, kun olen mökkini sieltä järven rannalta valinnut. Kaikkien meren äärellä vietettyjen vuosien jälkeen. Mutta meri on kuin entinen rakastettu. Joka kerta kun tapaamme, tunteet riehuvat voimallisesti ja sukellan, sukellan syvälle.
P. S Saaristosta tehtiin myös retki Vaihelaan, Velkuanmaalle. Siellä sijaitsee sympaattinen kokonaisuus: venesatama, hotelli, sauna ja ravintola. Sekä kolme sievää villisikaa, Mäkäräinen, Oiva ja Esko. Joku niistä oli tyttö, taisi olla Esko ja kaksi piskuisempaa arvatenkin jälkeläisiä.
Ruokalista oli muuten Herlevin Aksun käsialaa ja grilliruoka kypsyi terassilla Big Green Egg-grillissä. Että haluaisin sellaisen. Sympaattisen näköinen.. no, muna. Vaihela on viihtyisä paikka ja annokset isoja. Plussaa makoisista viineistä. Muutamia pulloja tarjolla, mutta ne oli huolella valittu. Suosittelen visittiä, jos siellä päin veneilet. Autollakin pääsee, paikka on parin lossimatkan kantamissa.
”Keittiö hikinen
pomoni ihminen ei ees oo
Taivas on sininen
mut sitä ikinä en ehdi katsoo
Mut silmät kii laitan
ja siel nähään”