Odotusta ilmassa.
Se on nyt. Tee ne itse tai syö muualla. Mutta syö.
Viime vuonna sain oppia blinin paistoon ravintola Perhossa, uutena vuotena herkuttelin itsetehdyillä spelttiblineillä. Nyt on ulkona ruokailun vuoro.
Matka vei hieman keskusrtan ulkopuolelle, Munkkiniemessä sijaitsevaan ravintola Meritorppaan *. Mutta matka oli käymisen väärti.
Joku oli pilkillä.
Ravintola on meren äärellä. Tunnelmaa riittää. Lista melko kattava, mutta konstailematon. Suomalaista kalaa, riistaa ja jopa kaksi jälkiruokaa jossa spelttiä. Olin otettu.
Sieltä ne tuli.
Bliniosastolla on tarjolla iso ja kuohkea blini joko lohi-, poro- tai mätitäytteellä. Kaikki erinomaisia. Ja se blini. Se oli ihana. Joskun tattarin maku puskee blinistä ulos voimalla, aivan liian voimalla. Mutta tämä blini oli hienovaraisen makuinen ja niin pehmeä.
Kaunis se oli.
Lista kiinnosti muutenkin, joten maistoin poron sisäfileannoksen. Ei mitään nokan koputtamista. Todella herkullista. Seuralainen söi nieriää. Annos oli todella kaunis, ja kuuleman mukaan maukas sekin.
Mitään jälkkäriä ei olisi enää jaksanut, mutta spelttikakkua oli pakko maistaa ja seuralainenkin lupautui kärsimään yhden suklaafondantin verran. Ja hyvä, että kärsimme. Suussa sulavaa oli jälkiruokaosastokin.
Maalaus lautasella.
Olin jotenkin hämmentynyt, mutta tyytyväinen. Näin priimaa ruokaa, hieman syrjässä ja arki-iltana hieman hiljaisessa ravintolassa. Pitäisikö useamminkin suunnata keskustan ulkopuolelle?
Suurkiitokset keittiöön Anssille, Ninalle ja Raimolle.
*Yhteistyössä Hilton Kalastajatorpan kanssa.