Mies parkkiin?

Asiakkaiden ruokalista.

No tottakai, jos haluat tehdä joululahjaostokset rauhassa. Ilman kitisevää riippaa.
Toteutettu yhteistyössä Scandichotelsin kanssa

Muistan jo vuosien takaa, kuinka vastentahtoisesti poikaystäväni lähti ostoksille. Ehdin ehkä koskea paria suloista mekkoa, kun kysymys kävi ’Joko mennään’. Tämä kun jatkui symbioosivaiheen yli, niin riitahan siitä kehkeytyi. Asia erikseen tietysti oli käydä levyostoksilla. Läps, läps, läpsyivät cd-levyjen kannet toisiaan vasten. Siinä ei aikaa katsottu.

Keittoa kulhoon.

Tunnelmavalossa.

 Mutta vanhemmiten viisautta on kertynyt. Miksi niitä miesparkoja pitää mukaan kauppoihin raahata ? Kun niille voi keksiä mielekkäämpääkin tekemistä.

Kotimaista, tietysti.

Hotelli Scandic Marskin baari on ehkä kaupungin parhaimmalla paikalla sijaitseva ravitsemusliike. Baarin lasi-ikkunan takaa voi katsella kuhisevaa Mannerheimintietä ja tällä hetkellä kaikkialla kukkivia jouluvaloja. Kiireisiä ihmisiä.

Hotellien baarien suhteen monesti arkaillaan ja ajatellaan, että niissä käyvät vain hotelliasukkaat. Turhaa kursailua. Varsinkin, kun Marskin baarissa on vuoden loppuun asti tarjolla klo 15 alkaen piskuinen, mutta sitäkin maukkaampi tapasmenu. Juustoa ja oliiveja, marinoiduista vihanneksista tehty mehukas salaatti, savupororieskarullia, espanjalaista munakasta, viininlehtikääryleitä, tomaattikeittoa ja lisukkeita. Ja tämä kaikki viidellä eurolla. Kyllä, viidellä. Vuoden loppuun asti.

Vasikanmaksaa. Tätä saa liian harvoin.

Lykkää mies tapaksille ja oluelle tähän baariin, ylitä katu ja sukella joulumaailmaan. Jos se mies on kovin nälkäinen ja tapakset ei häntä tyydytä, tyrkkäise hieman pidemmälle Marskiin sisään, pohjoismaalaisvaikutteisen bistromenun ääreen. Menun, joka on asiakkaiden toivomusten mukaan suunniteltu. On hirvenlihapullaa, poroa, lohta. Ja juustoja pientiloilta. Sapaksia myös.

Itse ihastuin vasikanmaksa-annokseen. Maksaa on harmittavan vähän tarjolla. Joten nyt testataan. Kaksi pulleaa, sopivan roseeta pihvi ja pehmeää kurpitsarisottoa. Lasissa vielä mehevää Pinot Noiria. Kyllä, uskon, että mies viihtyisi täällä. Toinen mainitsemisen arvoinen annos oli paistettu siikaleipä. Yksinkertaista, maukasta. 

Valon alla.

Annoskoko on kookas, harmittaa jättää. Jälkiruokanani maistelema vispipuuro mascarponekermalla oli näyttävä, mutta oi voi, miksi sitä puuroa oli niin paljon? Olisin elänyt pelkästään tällä annoksella ja nyt oli jo pohjalla pari maksapihviä..

Maanantai-ilta oli alkuun hieman hiljainen, mutta baarissa glögi näytti maistuvan. Näin keskeisellä paikalla sijaitsevan paikan soisi olevan kuhiseva, arkenakin. 

Mutta joululahjashoppaaja. Ota vinkistä vaarin ja jätä se mies suosiolla sinne parkkiin. Joululahjaostoksista ei kannata parisuhderiitaa kehkeyttää..