Kuvauskurssin iltahupia rannalla.

Mitä luulette, että söin ensimmäisenä, kun palasin ruokakuvausmatkalta? No aivan! Kvinoaa, tietty.

Kun matkustan, en nirsoile. Se tarkoittaa välillä myös valkoisen vehnäjauhon syömistä ja muutenkin päättömiä ruokavalintoja. Mutta haluan kokea, maistaa ja olla maassa maan tavalla. Kotona voi sitten syödä, mitä lystää.

Arvaatte varmaan, mitä lasille ennen pitkää kävi.

Viikko Etelä-Espanjassa oli todella herkullinen. Maukas, maistuva, mitä näitä adjektiivejä nyt on. Iltaisin meillä oli paikallinen kokki, Carmen, joka valmisti kolmen lajin illallisen paikallisista herkuista.

Tämä tarkoitti haudutettuja patoja, kuten upeasti maustunutta Berza Andaluzaa kikherneineen, papuineen ja savupaprikoineen, Huevos a la flamenca-uuniruokaa maukkainen tomaattisooseineen, perunoineen ja kanamunia koko komeuden päällä. Ja sitten päivisin vierailtiin sherrytiloilla ja syötiin Cadizin pikkukylien tapaksia ja juotiin sherryä. Ah! 

Kyllä me kuvasimme myös. Lähes aamusta iltaan ja koko ajan, mutta ruoka ja alueeseen tutustuminen oli iso osa kurssin antia.

Ja iltaisin kuvattiin sherryä auringonlaskussa rannalla. Oi sitä eloa!

Kaivattu ateria.

Mutta kun tulin kotiin, niin kaivoin kvinoapaketin esiin. Kotona vähän katsottiin kieroon, mutta kun valmistin paistetun kuhan kanssa tämän lisukkeen, niin johan hiljenivät. On muuten hyvää. Juurekset sopivat tähän vuodenaikaan, kevättä kohti mennessä voi makuja vaihtaa vaikkapa munakoison, rucolan, paahdettujen tomaattien ja jonkun maukkaan juuston yhdistelmäksi.

Tämä voisi toimia hyvin myös joulupöydässä..

Arki.

 Kvinoa on upea lisuke, joka vetelee riisiä ja pastaa aivan kuus-nolla. Ja mun oli sitä kova ikävä!

Lue lisää Cadizista matkakohteena.