Vielä hetkeksi haluan palata ajatuksissani takaisin syyskuiseen Penedèkseen. Kertakaikkisen upea matkakohde nautiskelijalle.

Tässä top 5 vinkkiä näin parin muistorikkaan käyntikerran jälkeen.

1) Viinitilavierailut

Penedèksessä on reilut 160 viinitilaa, piskuisia ja mittavia, kaupallisia toimijoita eli valinnanvaraa riittää. Tee visiitti vaikka suomiystävällisen Parés Baltàn tilalle, Mas Comtaliin, Albet i Noyan luomutilalle tai visiteeraa Can Feixesin tilalla.  Kaupallisemapaa meininkiä pääsee näkemään Codorniun tai Freixenetin tiloilla.

2) Majoitustaivas Biohotel Cal Ruget

Tästä en oikein edes haluaisi kertoa, koska paikka on niin herkullinen kaikin puolin – palvelu, ruoka, se pieni oma viinikellari, allas, pihapiiri luomusatoineen ja kanoineen. Haluaisin säästää tämän omana pikku salaisuutenani, mansikkapaikkanani, mutta meni jo.. 

Ystävällinen pariskunta Florian ja Veronica pitävät vieraitaan kuin kukkaa kämmenellä. Cavaa ei täältä uuvu, allas on lämmin ja Florianin puolihoito lisää kiloja vyötärölle. Raaka-aineet ruokiin kerätään omalta pihamaalta ja aamiainen nautitaan ulkona, viiniköynnösten alla. Urko ja Unax-koirien tapittaessa ruskeilla silmillään.

3) Se ruoka..

Espanjalainen ruoka, sen rentous ja rehevyys. Mitä muuta ihminen voisi kaivata?

Penedès on siitä hauska paikka, että se sijaitsee alle tunnin matkan päässä Barcelonasta, mutta silti turistit useimmiten vain pikaisesti käyvät viinitilavisiitillä ja painelevat takaisin kaupunkiin. Miksi? Oi, miksi? Penedèsissä on mahtavan hyviä ravintoloja.

Yhdessä pikkukylässä – Sant P’au Dordalissa – on jopa  yksi tähtiravintola, yksi Michelin maininnan saanut ravintola ja yksi alueen lempiravintoloistani. Kaikki vieri vieressä.

Parhaimman ateriani tällä reissulla söin Cal Ton-ravintolassa. Tässä 30 vuotta vanhassa ravintolassa on edelleen sama kokki ja sama omistaja. Upeaa, herkullista, paikallista, kaunista. 

Edelleen sulosointuisen illallisen tarjosi Cal Pere del Maset. Käymisen arvoinen, ehdottomasti! Kokeile myös lounasta Cal Ximissä. Kun siellä tilaat lihaa, saat..liha. Siinä se. Kaikki hiiligrillin kautta käyneenä.

Ja aivan päätön ruokailukäynti oli visiitti paikalliseen Cal Pau Xich-baariin, jota Florian suositteli lounaspaikaksi.

Paikka näytti ulkoapäin sellaiselta luolalta, johon en kuuna päivänä olisi lounasta mennyt hakemaan. Joku veti röökiä terassilla ja katu oli autio.

Mutta onneksi uskaltauduin. Krumeluurisen kitch-henkinen paikka on viimesintä tuolia myöden täynnä paikallisia. Hyvä merkki, yleensä.

Seurueemme ohjattiin pöytään ja sitten alkoi tapahtua. Tarjolle tuli nopeaan tahtiin ensin pullo Font Rubissa tuotettua cavaa, oltiihan Font Rubissa. Sitten 6-7 erilaista, superherkullista tapasta, pullo roseeta. Ei siinä roseessa mitään etikettiä ollut, tietenkään. Se oli ihan siitä läheltä tuotettu.

Kun olimme nämä herkut syöneet, omistajasetä tuli kysymään, että maistuisiko jälkiruoka. No maistuihan se. Ja tarjolle tule Crema Catalanaa, sellainen pitkänokkainen kannu, porrón, täynnä jälkiruokajuomaa ja pähkinäisiä keksejä.

Siitä reippaasti sitten TV:n opettamina tarrasimme kannuun ja kukin tyylillämme joimme rusinaista juomaa. Niin, joimme. Itse kaadoin sitä ensin toiseen silmään. Ja sitten toiseen. Kirveli muuten.. Mutta aivan mieletön kokemus. Menkää, menkää. Hauskaa on!

Ja yhden illallisen nautimme Cal Ruget Biohotelissa. Florian taikoi keittiöstään ankanmaksa-viikuna crostineja, friteerattuja sardiineja, muhevia, paikallisia juustoa, merikrottia ja jokaiselle lajille Veronica toi tarjolle sopivan viinin kellarista. Ah, sitä ihanuutta. Kyllä siinä maailmaa parannettiin!

4) Persikka-aika

Niin. Maailman parhaat persikat kasvavat Penedeksèssä. Sant Pau D’ordalissa. Aivan turha yrittää väittää jotain muuta. Kesäkuusta elokuuhun saat näitä kauniin keltaisia, maikeita, mehukkaita ja niin persikalta maistuvia hedelmiä ravintoloista, toreilta, kaupoista ja jos hyvin käy, suoraan puista. Ordalin persikkatori on auki kesäkuusta elokuuhun lauantaisin ja sunnuntaisin. Näe, koe, maista!

5) Hiljaisuus, luonto ja rauha

Vietimme yhden yön ja päivän Barcelonassa ennen Penedèkseen siirtymistä. Sattui olemaan vielä Katalonian kansallispäivä, joten kaupunki oli kuuma, meluisa, ahdas ja sanoinko jo – kuuma? Kiire oli päästä pois, vaikka Barcelona on rakas paikka.

Penedès on aito, rauhaisa viininviljelysalue, jossa turistit vain nopeasti visiteeraavat. Tämä on sekä hyvä että huono. Florian kertoi, että hotelleja on mennyt konkurssiin ja matkailuun liittyvä toiminta on vaikeuksissa.

Mutta näin matkailijan kannalta seesteisyys ja rauha on juuri täydellistä. Yöllä vain naapurien piskit räkyttävät. Muita ääniä ei  juuri kuulu. Ja päivällä jossain huristelee joku pappa traktorillaan peräkärry täynnä rypäleitä. Siinäpä ne äänet. Rauhaa piissaa,  jos siis sitä kaipaa. 

Kaikkialla on viininviljelyksiä, tuolla kaukaisuudessa siintää Montserrat. Rypäleet ovat pulleita ja tummia. Tai pieniä ja vaaleita. Lisäksi kasvaa manteleita, niitä persikoita, viikunoita voi poimia suoraan puusta. Kysyn taas, mitä muuta ihminen voi kaivata?

Jos shoppailua halajaa ja muutakin ostettavaa kuin persikoita, viinejä ja juustoja, niin sitten nokka kohti Barcelonaa. Penedès on jotain muuta. Aivan jotain muuta.

Haven on earth.