PR-matka/Norwegian Seafood Council
Pari viikkoa sitten matkasin niin pohjoiseen, että jos olisi pohjoisemmaksi mennyt, olisi vastaan tullut Grönlanti. Täällä niitä katkarapuja kalastetaan.
Pari viikkoa sitten lähdin mukaan ainutlaatuiselle matkalle katsomaan, mistä katkarapuja kalastetaan. Suunta suoralla lennolla Helsingistä Tromssaan (jostain en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan saati että olisin tietänyt, että sinne pääsee suoralla lennolla).
Parinkymmenen asukkaan Havnnäsin kylä on meren ja vuorten kupeessa.
Noh, suora lento ei takaa sitä, että matkalaukut seuraisivat perässä eli alku oli hitusen haasteellinen, kun putkahdimme Tromssan illan viileyteen keveissä vaatteissamme. Toppatakit ja -housut olivat ja pysyivät matkalaukuissamme, jotka eivät koskaan saapuneet. Mutta se on jo sitten aivan kokonaan toinen stoori.
Vuoret halkovat näkökenttää kaikkialla.
Veneellä pääsee nopeammin kuin kippuraisilla teillä.
Kun saavuimme Tromssaan, leukani loksahti auki ja pysyi varmaan sillälailla koko matkan ajan. Sillä jos jossain on luonto kaunis, niin tuolla. Tromssaa ympäröi vuoret, joissa meidän visiitin aikana oli kevyttä ruskaa. Atlantin valtameri velloi vieressä. Huikeaa. Aivan sama, mitkä vaatteet mulla on päällä, olen onnellinen, että olen juuri täällä.
Katkat koneiden käsittelyssä Stella Polariksen tehtaalla.
Katkarapujen matkaa läpi tehdaskoneiston.
Kaupunki on luonnollisesti kuulu hyvistä kalaravintolaistaan ja illallisen jälkeen kävimme jännittyneenä unille. Huomenna päästään merille. Oli luvassa tuulta ja myrskyä, mutta vuonot suojelevat pahimmilta aalloilta. Ja itse tykkään aalloissa keikkumisesta.
Joka päivä toinen toistaan herkullisempia kala- ja äyriäistastingejä.
Katkojen pussituskone mittaa 200 gramman verran katkarapuja pusseihin.
Suuntasimme veneellä kohti kahta kylmän veden katkaraputuottajaa, Stella Polarista ja Cold Water Prawnsia. Tiedossa oli faktaa katkoista ja pääsin myös tehtaalle lähietäisyydeltä seuraamaan, kuinka katkaravut kiisivät läpi tuotantokoneiston ja päätyivät pakastettuina pussiin.
Ei ihme, että ne maistuvat kuin tuoreilta, kun käsittelyprosessi on lyhyt ja ytimekäs. Lisäksi katkaravut pakastetaan jo troolerissa raakoina, jotta ne pysyvät mahdollisimman maukkana. Tehtaalla katkat keitetään ja pakastetaan pusseihin.
Matkaan tarttui kaikkea pientä nippelitietoa katkoista. Ne muun muassa elävät n. 400 metrin syvyydessä ja harvoin niitä pintavesissä näkyy. Öisin ne tosin nousevat korkeammalla syömään pieneliöitä. Isommat katkat ovat naaraita ja pienemmät koiraita.
Yllättävää oli se, että kylmänveden katkarapu on kirkkaanpunainen. Vasta pakastettuna ja kypsennettynä sen väri muuttuu tuntemaksemme vaaleanpunaiseksi. Katkatroolerit lähtevät merille ja kalastajat kalastavat useamman viikon ennen kuin palaavat saaliineen takaisin maihin. Troolerit pörräävät merillä huhtikuusta syyskuuhun.
Suomalainen Riikka on juurtunut Norjaan.
Tromssassa on muuten myös paljon suomalaisia. Heitä näimme matkan aikana mm. ravintoloissa, kalastusoppaamme oli suomalainen Kristian ja yksi oppaistamme, Stella Polariksella myynti- ja markkinointipäällikkönä työskentelevä Riikka Holopainen on myös jo pidempään asunut Norjassa. Joten vaikka itse en paikasta tiennytkään, monet suomalaiset tietävät. Ja nyt tiedät sinäkin.
Huippujengimme Norjassa katkamatkalla.
Suosittelen lämpimästi ottamaan suunnan Pohjois-Norjaan, missä huikea luonto ja herkullinen kala- ja äyriäispainotteinen ruoka vie sydämen.
Tänne palaan, autolla seuraavan kerran!