Jos olette ihmetelleet, miksi musta ei tällä viikolla juuri mitään kuulu, niin siihen on yksinkertainen syy. Juurileipä. En mä nykyään muuta tee kuin huollan uusia lapsiani.
Voi sissus, mihin soppaan lusikkani upotin. Ruokin tällä viikolla kaksi leipäjuurtani – Maaritin ja Hannun. 11 grammaa sitä, 95 grammaa tätä, 3 grammaa tota. Kolmen viikon välein, kolme päivää peräkkäin.
Olen hiukan laiska Suomen Gastronomien seuran tilaisuuksissa kävijä, vaikka vuosia olen ollut jäsenenä. Tai ei se laiskuutta ole, vaan ajanpuutetta. Mutta kun tuli ilmoitus juurileipäkurssista, josta saa mukaansa sekä vehnä- että ruisjuuren ja oppi niksit viilihiivoilla nostatetun juurileivän tekemiseen, ilmoittauduin mukaan oitis.
Vetäjänä toimi miellyttävä juuriasiantuntija Karin Autio, entinen VTT:n viljojen tutkija, joka on itse luonut kyseiset, viljapohjaiset (ei siis perunaa, rypäleitä tai omenoita näissä juurissa) juuret. Hän käy opettamassa myös juurileipää tarjoavia ravintoloita juurileivonnassa. Kurssilla saimme infoa juurista ja katsoimme, kuinka Karin leipoi reikäleivän sekä järjettömän hyviä, perunamuusilla ryyditettyjä patonkeja. Lisäksi maistelimme lisäksi vielä herkullista maalaisleipää.
Into piukeana kannoin juuret kotiin. Nyt meillä ei muuta leipää syödä kuin juurileipää. (No, kyllä syötiin.) Kolmen viikon päästä juuret tulisi ruokkia, mutta ei hätää. Kyllähän mä tässä vielä sitä ennen leivonkin. No, en leiponut ja juurien ruokkimisen aloittaminenkin venyi viimeiseen päivään. Olin kysynyt Karinilta, että voinko muuttaa vehnäjuuren spelttijuureksi ruokkimalla sitä speltillä ja tämä kuulemma onnistuu. Ei siis muuta kuin hommiin!
Samalla, kun ruokin juuria, tein maalaisleipä- ja ruisleipätaikinan. Mä, joka en juurikaan edes deseistä piittaa käytän keittiövaakaa ja mittailen grammoja. Punnitsen desilitran mitan. Ja huomaan jossain vaiheessa, että kun käytin kahta erillistä desilitran mittaa, toinen painaakin 36 grammaa ja toinen 45 grammaa. Ja mittailin jauhoja tuon 45 gramman painon mukaan. Voi pers…le. Lopulta keittiössä oli neljä astiaa, ruokinnassa olevat juuret ja kaksi leipätaikinaa nousemassa. Hikeä pukkasi, mitähän tästä tulee..
Kun tuli aika pyöräyttää maalaisleipä pellille, otin erheessä ruokinnassa olevan taikinajuuren ja leivoin siitä leivän pellille. Oli hilkulla, että juuri ei mennyt uuniin. Onneksi leipätaikina oli hellan päällä ja huomasin virheeni. Siis niiku talk about getting crazy.
Kolmen päivän päästä juuret oli ruokittuna ja ne majailevat jälleen jääkaapissa. Jättikokoisiksi kasvaneina tosin. Ja vaativat näin leipomista kovaan ääneen. Tuntui ihan hullun hommalta kaikki. Siis ihan oikeasti tässä kuluu aikaa, mutta kun sain uunista kuvassa olevan, ensimmäisen itseleipomani juuriruislimpun, olin valmis tirauttamaan kyyneleen, jos toisenkin. Mikä limppu! Tällaisia ei kaupasta saa. Kyllä tämä sittenkin on kaiken ajan väärti. Leipä hävisi parempiin suihin nopeasti ja kuoren rapeutta kuvaa se, että kun selkäni käänsi, leivästä oli leikattu kannikat joka puolelta.
Juurella valmistetussa leivässä on superrapea kuori, mahtava tuoksu ja se maku on voittamaton! Täytyy kuitenkin rehellisesti sanoa, että juurileivonta on todella työlästä ja onnistuneen leivän leipomiseen tarvitaan hyvin hoidettu juuri. Se, mikä itseäni myös kiinnostaa, on se, että Karin on tehnyt juuria myös gluteenittomille jauhoille, kuten kauralle ja tattarille. Juuri mahdollistaa laadukkaan leivän valmistamisen myös näillä leivontalaadultaan heikoilla jauhoilla.
Suurin ongelma ehkä lie se, että kun kevään matkaputkeni pärähtää käytiin, en tiedä, kuka suostuu juuriani ruokkimaan. Perhe kiersi keittiön kaukaa kun juurishow oli käynnissä ja palasivat paikalle vasta, kun lämpimän leivän tuoksu kutitteli nenää. Mutta kova tarve on pitää juuret elossa, sillä juurileipää ei voita mikään. Katotaan, mitä niille kuuluu ens jouluna.. Ainahan voi sitten joulupukilta toivoa uudet juuret?
Innostuitko? Ymmärrän! (Tai en..)Karin järjestää keväällä juurikursseja sekä ruis- että vehnäjuurille ja myös gluteenittomille jauhoille. Kurssit sopivat hyvin myös kotileipureille ja juurikärpänen saattaa kurssin jälkeen purra. Lue täältä lisää.
Pataleivät on iisimpiä ja kivoja myös:
Porkkanapataleipä
Siemenpataleipä
Suklaiset saksanpähkinäsämpylät
Mallaslimppu
Lisää Jotain maukasta ?