Ihastuttava artisokka on hiukka vieras keittiöissämme, eikö? Keittämistä suosii moni, mutta itse päädyin paahtamaan nämä terävälehtisen kaunottaret. Herkullista, luonnollisesti.
Viime viikonlopun ruokakuvausworkshopissa osallistujilla oli ruhtinaallisen kauniita kuvattavia.
Orastavan Auringon rekka Irmeli ratissaan toi meille herkullisissa väreissä hehkuvia porkkanoita, pinkkejä ja liiloja perunoita sekä juureksia naatteineen ja sateenkaaren väreissä. Deliverdeltä saapui setti tuoksuvia yrttejä ja setti viehättäviä, joskin piikikäslehtisiä artisokkia.
Inspiroivaa kuvattavaa, tottahan toki. Niitä sitten aseteltiin sekä ihasteltiin ja tuloksissa tämä näkyi. Mitä kuvia! Loput juurekset roudasin kotiin ja niistä kokataan tämä viikko. Aloitetaan artisokista.
- 4 artisokkaa
- 2 sitruunaa
- 4 valkosipulinkynttä
- 1/2 dl oliiviöljyä
- 1 tl sormisuolaa
- mustapippuria
- pari rosmariinin oksaa
- 25 g voita
- 2-3 rkl sitruunanmehua
- 2 tl silputtua, tuoretta rakuunaa
- Halkaise toinen sitruuna ja siivuta toinen ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa artisokat pituussuunnassa halki ja pyyhi leikkauskohtaa sitruunalla tummumisen estämiseksi. Leikkaa vielä päästä parin sentin verran lehtiä pois. Nypi artisokan keskeltä pehmeä karva huolellisesti pois.
- Asettele artisokat uunivuokaan vierekkäin. Murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita ne oliiviöljyyn. Lusikoi oliiviöljy artisokkien päälle, laita öljyä myös lehtien väliin. Suolaa ja pippuroi artisokat ja aseta jokaiselle sitruunan viipale. laita vuokaan vielä pari rosmariinin oksaa ja peitä vuoka foliolla.
- Kypsennä artisokkia noin tunnin ajan 200 asteisessa uunissa. Tarjoa heti sulan, sitruunamehulla ja rakuunalla maustetun voin kera.
- Artisokat tummuvat herkästi ja nopsaan. voit sivellä artisokkia sitruunalla tai kastaa ne heti halkaisun jälkeen sitruunaveteen. Tästä huolimatta ne tummuvat hieman, mutta tämä ei haittaa, sillä kypsyessään niiden väri tummuu myös.
- Artisokista nypitään lehdet irti yksitellen, ne kastetaan sitruunavoisulaa ja hampailla vedetään pehmeä osa irti ja suuhun. Lopuksi nautitaan se paras osa, artisokan pohja, jonka se pehmeä pois nypitty nöyhtä peitti.
Mitä artisokille juomaksi? Lähtökohtaisesti artisokkia pidetään vaikeina yhdistettävinä viinin kanssa. Syynä se, että artisokka nostaa maukeutta esiin kaikessa ja tekee näin monista viineistä latteita maultaan. Osuva valinta on siten valita juomaksi kuiva ja hapokkaan puoleinen juoma. Kuplivakin käy kivasti. Näiden maultaan rikkaiden ja paahtamalla valmistettujen artisokkien kanssa maistuu esimerkiksi workshopin vegaanilounaalla nauttimamme erittäin kuiva ja hienostunut Jaume Serran cava, jota on samppanjamaiseksikin tituleerattu.
Juttelin osallistujien kanssa ja totesimme, että vaikka meidän kaikkien sydän sykkii ruokakuville, totuus on usein toisenlainen. Arki painaa päälle, ruoka pitää saada pöytään eikä sitä ehdi rauhassa kuvata saati sitten ajatuksella stailata. ideoita voi päässä pyöriä vaikka kuinka, mutta totetus jää ajan puutteen takia uupumaan. Tuttua kaikille.
Itsekin olen huomannut, että oma blogi jää välillä lapsipuolen asemaan. Kuvaan ruokaa toki elääkseni ja päivittäin, mutta nämä kuvat päätyvät asiakkailleni. Näitä kuvia teen pieteetillä. Kun on aika tehdä blogiin jotain, siihen käytetty aika oli murto-osa tästä. Yksikin päivä totesin, kun asiakas työ oli valmiina, että oi, olisipa aikaa tehdä näin kauniita kuvia blogiin. No, tällä hetkellä ei ole.
Tästä johtuen kyseisen kaltaiset, koko viikon lopun kestävät kuvauskurssit ovat mainioita. Siellä kun saat rauhassa keskittyä siihen, mitä rakastat. Opit uutta, inspiroidut muiden tekemisistä.
Vaikka itse en juurikaan ehtinyt kuin muutaman kuvan kännykällä kurssilta näppäistä, niin miten innostavaa oli katsella muiden työskentelyä ja valmiita kuvia. Kun lopuksi kiersimme ja katselimme kaikkien parhaimpia otoksia workshoppäiviltä, en voinut kuin huokailla. Samat kuvauskohteet ja niin erilaisia, mutta kaikki omalla tavallaan upeita otoksia.
Maanantai meni levätessä, mutta tiistaina olin jo kiinni kamerassa. Ja tällä kertaa annoin itselleni aikaa leikkiä, aikaa stailata, aikaa kuvata kauniita artisokkia pitkään, pitkään ihan vain blogiani varten. Workshopin ilmapiiristä inspiroituneena. Kyllä oli antoisaa.
Kiitos mahtaville workshopsponsoreille. Boschin arvottavaksi annetuista Slow juicer mehupuristimista, Orastavalle Auringolle värikkäsitä vihanneksista, Deliverdelle yrteistä ja vihanneksista, Kalaneuvokselle goodie bagin kalamausteesta ja tietysti Social Winesille hienosta viinikauttauksesta. Ja lämmin halaus myös ravintola Tocan suuntaan, joka otti meidät avosylin vastaan – kuvaushommiinpa tietenkin!
Vaikka nostakin kädet pystyyn pelkästä ajatuksesta, että taas kohta pitäisi alkaa suunnittelemaan ensi vuoden ruokakuvausworkshopia, niin aika hauskoja suunnitelmia meillä jo on..mitäpä, jos veisin joukon suomalaisia Bulgariaan tai Espanjaan Timin oppiin… Miltäs kuulostaisi ?
Tsekkaa myös tunnelmia workshopista Ku it tekee Minnan blogista
Tsekkaa sesongin maukkaimmat reseptit Jotain maukasta IG-tililtä.
Peggy sanoo
Kiitos vinkeistä, ne tulivat tarpeen. En ole nimittäin koskaan valmistanut tuoretta artisokkaa.
Ensi vuonna toivon, että minäkin pääsen vihdoinkin teidän oppiin.
Mari sanoo
Jes, Peggy, mukaan vaan, sillä workshopviikonloput ovat oppimisen lisäksi todella hauskoja, kun saa kaksi päivää olla samanmielisten ihmisten kanssa. Puhumattakaan herkuista, mutta workshopissa syödään..!
Taru/Pullahiiri sanoo
Artisokka on kyllä niin kuvauksellinen! Jo ihan sellaisenaan. Tuollainen kuvausreissu kuulostaisi kyllä todella hyvältä, mutta itseni osalta taitaa matkabudjetti olla jo seuraavan vuoden osalta käytettynä – ikävä kyllä! Olen käyttänyt osan matkabudjetista siihen, että pääsen muutamien viikkojen kuluttua Amerikkaan taidokkaan leipojan ja koristelijan oppiin. Olen jo nyt ihan täpinöissäni tuosta pienestä hetkestä, joka saan viettää hänen kanssaan.
Mari sanoo
Artisokka on todella kaunis raakana, leikattuna ja kypsennettynä tuppaa tummumaan, siksi tässäkin reseptissä koristelin artisokat sitruunanviipaleilla, tuovat vähän väriä liss. Kuulostaa upealta reissulta tuo tuleva matkasi. Siitä varmaan kuulemme lisää blogissasi matkan jälkeen?
Sari sanoo
Oi oi, artisokkaa, kaverin tekemänä olen syönyt ja toden totta herkkua se oli. Pitäiskin itse kokeilla tällä sinun reseptillä. Niin herkullisia kuvia ja aivan mahtava varmasti ollut myös kurssinne, kävinkin äsken kurkkaamassa Minnan blogissa kuvia samaiselta kurssilta, jospa joskus itsekin pääsisi mukaan, sitä lottovoittoa nyt toivomaan. Mitä parhainta syksyä sinulle <3
Mari sanoo
Kiitos Sari. Artisokka on hauskaa vierasruokaa, kun sitä voi vähän näpertää ja ei ole tosiaan välttämättä kaikille tuttu raaka-aine.
minni / kokeileva keittiöni sanoo
Mä olen noita kaupassa kaiholla katsellut, mutta… mä ehkä tarttisin jonkun juutuubivideon noiden hanskaamiseen. Syödäänkö siitä kaikki?
Mari sanoo
Ei syödä kaikkea. Se keskusta ja hampailla nyhdetään lehtien juuresta makupalat. Roskaa tulee kuin rapujuhlissa konsanaan.
vuocho sanoo
Ihanan näköiset artisokat! Meillä niitä on maisteltu ihan perinteisesti keitettynä ja kastikkeeseen dipaten käsin lehti kerrallaan hampailla riivittyinä.
Valokuvaamista olisi kiva opetella enemmänkin, mutta juurikin tuo mainitsemasi kiire haittaa. Ei muka ole aikaa kunnolla valmistatutua ja valmistella kuvia – puhumattakaan siitä, että edes yrittäisi panostaa ruoan kuvaamiseen. Yleensä jaloissa pyörivät nälkäiset viimeistään saavat vauhtia toimintaan.
Mari sanoo
Niinpä, ja kiire syö myös luovuuden.
Dinner4u2 Mirka & Pauliina sanoo
Onpa kauniita artisokkia! Artisokka on todellakin vieras näky mun keittiössä, mutta tästähän tuli hyvin ideaa artisokan valmistamiseen. Ruokablogeja lueskellessa niin nautin kauniista kuvista! Teillä on ollut mahtavan ihana kurssi :).
Mari sanoo
Mäkin syön silmilläni ja kaunis & värikäs ruoka tekee hyvän mielen.