Ihana kevät!

Tuolla ulkona nimittäin juuri nyt. Ja ihanaa on myös  tuolla Kluuvikadulla. Näin ravintola Yumen suuntaan viittailen. Ja Yumen äyriäisviikkoihin.

Aika hintsusti on yliopiston japanin tuntien opeista mitään päässäni enää jäljellä, mutta sen sentään vielä muistan, että yume tarkoittaa unta, uneksimista tai vastaavaa. Ehkä..

Ravintola Yume alkaa jo olla ihan instituutio Helsingin ravintolakartalla. Siihen ei näy lama-ajat pahasti purreen, sillä asiakkaita on riittänyt ja ruoka maittaa. Kanta-asiakkaat ovat myös tiukkoja siitä, että listoja ei liikaa lähdetä muuttamaan. Muun muassa ne mukavasti tirisevät kuumat kivet haluttiin takaisin, kun ne listalta hetkeksi poistuivat.  Olen kyllä samaa mieltä, kuumat kivet pitää olla ja marmoripihviä niillä tulee grillata. Kuuma kivilevy siis tuodaan pöytään ja sillä saa itse grillailla suupalansa lihasta tai kalasta. Käryähän tästä toki syntyy eli ei kärykammoisille.

Kävin viikko sitten Yumessa testaamassa vielä kolmisen viikkoa voimassa olevan jumalattoman herkullisen äyriäismenun. Tällaiselle äyriäisrakastajalle lista oli suorastaan huumaava. On ostereita yuzulla maustettuna ja chilillä puna-oranssiksi värjäytyneinä (pidin etenkin näistä jälkimmäisistä). On kuningasravun jalkaa grillistä, joka on mielestäni parempaa kuin hummeri. Maukkaampaa, kermaisempaa. On sinisimpukoita ponzu-inkiväärisoosissa, on friteeraamisesta rapeita pikkumustekaloja, on jättikatkoja, shizo maistuu siellä täällä.

Vesi herahti kielelle listaa lukiessa ja iso tenkkapoo olisi tullut, että mitä listalta valitsen ellei sitten meitä olisi ystävällisesti valistettu, että hyvin voi ottaa koko listan kahteen pekkaan ja maistella näin vähän kaikkea.

Näin teimme ja palan painikkeeksi lasissa kupli samppanja. Hyvin jaksoi Ruinartin Blanc de Blancs-samppanja kantaa näitä moninaisia makuja. 

Tällainen ruoka on sellaista, mitä en juuri koskaan valmista kotona. Näihin makuihin tarvitsee aivan liian paljon kaikkea aivan liian eksoottista yrttiä, maustetta ja mausteseosta. Ja hävikki on sitten yhden kokkauskerran jälkeen huima. Mutta voi kuinka näistä mauista pidän. Kaikki oli valtavan herkullista, mutta jos nyt jokusen suosikin mainitsen niin kuningasrapua kannattaa maistaa sekä niitä ostereita imaista suuhunsa muutama. 

Ja kun Yumessa ollaan ja kuumat kivet ovat back, niin äyriäisalkupalojen jälkeen voi grillailla itselleen muutaman suupalan vaikkapa tonnikalaa tai marmoripihviä. Oma suosikkini on ehdottomasti tuo jälkimmäinen. Nopea paistomaminen molemmin puolin, dippaus maustesoosiin ja makupala suuhun. Kyllä!

Yumessa on äärettömän laadukas ja kattava viinilista. Sieltä löytyy kaikkea nautinnollista vaativaankin makuun. 

Kaiken kaikkiaan äyriäismenu oli mielenkiintoinen ja vedet kielelle herauttavan herkullinen. Yume on paikkana tyylikäs, mutta ei ehkä romanttisille illalliselle se paras valinta, sillä ravintola on suosittu, ihmisiä on paljon ja pöydät ovat pieniä. Melua, menoa ja meininkiä sitten riittää. Ja vähän sitä käryä myös niistä kuumista kivistä. 

Muuten –  jos haluaa iltaa vielä jatkaa lasillisella rauhaisissa merkeissä, niin ota muutama askel yläkertaan ja sieltä löytyy Kämp Upper Lounge. Isoista nojatuoleista ja upottavilta sohvilta voi katsella kuinka  iltavalaistuksessa oleva Espa loistaa kauniisti. Kämpin viinikellari oli jossain vaiheessa Helsingin kattavin ja edelleen kellarin uumenista nostetaan hienoja herkkuja, joita voi nautiskella lasillisen verran.

Itse jäin odottamaan, että kaivavat kellarista Vina Tondonia Gran Reserva-punkun vuodelta 1961. Sitten pyrähdän paikalle, tilaan lasin tämän elämyksellisen viinitilan viiniä ja muistelen viime syksyn Riojan matkaa..

Äyriäisviikot ravintola Yumessa 16.4.2016 asti.

Illallisen tarjosi ravintola Yume.