Kesä on saapunut, kadut taas auki.
Tein pienen, yhden iltapäivän kestävän matkan Keski-Italiaan Marchen alueelle. Verdicchio-rypäleen kotiseuduille.
Ei tämä matka vaatinut matkustamista kuin bussimatkan verran kaupunkiin. Ja astumisen yllänäkyvästä ovesta sisään. Ja Emilio Bernardin Colonnaran viinitilalta kertomaan rypäleestä lisää. Viisi Verducchio-maistiaislasia nenän edessä ja ajatukset siirtyivät vuoren rinteille, 500 metriin, jossa Verdicchio-rypäleet kypsyvät. Savisessa, happoisuutta lisäävässä maaperässä.
Sama rypäle, monta makua.
Rypäleet kasvavat mäenrinteellä, katse kohti Serbiaa. Kun tuuli tulee idästä, ei Colonnaran 110:tä viininviljelijää hymyilytä. Rypäle on herkkä. Mutta talvikaan ei haittaa, kunhan se on kunnon talvi, lumipeitteineen.
Verdicchio-sanana kuvaa tätä rypäleen vihertävää sävyä. Ja makuakin. Vihertävät viinit mielletään yleensä raikkaiksi ja hyvähappoisiksi viineiksi ja sitä makumaailmaa näissä viineissä oli. Kauemmin kypsytetyissä Verdicchio-viineissä kuten aivan loistavassa, intensiivisen keltaisessa Túficossa makuun tulee kypsää hedelmää ja mineraalisuutta.
Verdicchio-viinit ovat monimuotoisia. Colonnaran viinitilalla Verdicchio-rypäleestä tehdään kaikkea: kuohuvia, viinejä sekä jälkiruokaviinejä. Kaikki 100 prosenttisesti samasta rypäleestä. Kaikki rypäleet käsin poimittuina. Ja kaikki kerrassaan herkullisia. Näitä soisi löytyvän Alkon hyllyltä useampiakin. Vähän vaihtelua yltäkylläiseen Sauvingnon Blanc-Chardonnay -tarjontaan.
Luigi Ghislieri aloitti kuohuvien viljelyn. Pullo hänen kunniakseen.
Verdicchio on omiaan kala- ja äyriäisruokien kanssa. Erikoiskiitos täytyy antaa Klaus K:n keittiömestarille. Hienosti sointui useampikin maistelluista viineistä suussasulaviin parsa- ja siika-annoksiin.
Verdicchion pienten ja tiukkojen kuplien makuun pääsee Alkossa vierailemalla, Cuvee Tradition, Riserva Personalizzata-kuplivaa maistelemalla. Mutta saadapa jostain pullo täyteläistä Túficoa..
Ehkä joskus edessä matka Marcheen noita vihreitä, korkealla asustavia rypäleitä tapamaan.