Jotain maukasta

ruokablogi

Arkistot: heinäkuu 2012

Suklaata ja sielunruokaa

by

Sadepäivän ratoksi.

Lukeminen. Riippukeinu. Ja käsillä jotain pientä hyvää. Tämä kesänä se on Fazerin suklaata. Mutta miksi?

Yksi kesän nautinnollisempia juttuja on kirjan kanssa johonkin mukavaan soppen vetäytyminen. Rantatuoliin. Riippukeinuun. Tai nurmelle. Ja sitten luetaan kiireettä. Ei hoppua, ei häiriötekijöitä. Kirjan voi ahmia kokonaan vaikka siltä istumalta. Ajalla ei ole väliä. Eikä ilmallakaan. Tosin kesän kauneudesta kertoo luettujen opusten määrä. Ennätys luetuissa lomakirjoissa lienee mulla 21. Kertoo jotain kyseisen kesän keleistä. Sateisena päivänä voi melkein kuulla kuinka sivut kahisevat kesämökeillä, sillä kesällä Suomi lukee.

Suklaalevy käden ulottuvilla olen jo tänä kesänä seikkailut Unohdettujen kirjojen hautausmaalla Barcelonassa, tutustunut Neiti Peregrinen eriskummallisiin lapsiin, käynyt Koreassa ja elänyt mukana useampaankin rakkausdraamaa.

Sivut kääntyy, suklaa hupenee. Mutta se on vain hyvä. Fazer käynnistää elokuussa hyväntekeväisyyskampanjan, jossa jokaisesta myydystä suklaalevystä Fazer lahjoittaa 5 senttiä koulun rakentamiseen Norsunluurannikolle, Fazerin kummikylään. Kummikylä Biébystä uupuu kokonaan yläkoulu ja tämän koulun rakennushanke käynnistyy tulevana syksynä. Suklaan tuella.

Jos suklaan mutustelu sellaisenaan alkaa tympiä, voi Fazerin sinisestä tehdä makeaakin makeampaa maitosuklaajäätelöä kesäpäivän ratoksi. Tai ihan huvin vuoksi muuten vaan.

———

Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

Paratiisielämää

by

Sitruuna ui.

Varpaat syvällä hiekassa. Turkoosi meri katseen alla. Pinjapuiden tuoksu nenässä. Rantakatujen ravintoloissa kypsentyvät merenherkut. Ja illalla hiiligrilli kuumenee.

Aurinko kutittelee hereille kuuden jälkeen. Begur nukkuu vielä. Mutta aurinko on noussut meren ylle. Avaan lasioven terassipihalle, kirkkaan turkoosi vesi altaassa on sileää. Pulahdus kädenlämpöiseen veteen ja nautinnollinen puolen tunnin aamu-uinti pulujen kujertaessa pinjapuissa.

Aamiainen noudetaan kahdeksalta lähikaupasta. Aamukahvin lisäksi pöydässä tuoksuvat suklaacroissantit ja rapeakuorinen patonki. Tomaatit ovat isoja ja muhkuraisia. Auringon lämpö alkaa tuntua jo voimakkaammin. Mittari näyttää 27 astetta.

Aamiaisen jälkeen auto alle ja pieniä, kippuraisia teitä kurvaillaan kohti rantaa. Se voi olla Llafranchin pehmeähiekkainen ja pitkään taiteilijoiden ja näyttelijöiden suosimana ollut hiekkabiitsi tai vaikkapa Tamariun kivisempi ranta, jossa snorklaajalla on hyvä olla.

Kuumin aika vilvoitellaan rantakadun tasokkaissa ravintoloissa. Paellan tyyppinen hummeripata, minimaaliset, friteeratut mustekalat tai hiekka-ankeriaat, patatas bravakset ja pan con tomato tilataan pöytään. Ehkä vielä jaksetaan lautasellinen sydänsimpukoita, jotka on hyörystetty valkoviinissä ja yrteissä.

Ruoka on yksinkertaista lähiruokaa ja ylisanojen tuolla puolen. Täällä on hyvä olla. Jälkiruoaksi tiukka espresso ja lusikka raksauttaa rikki Crema Catalanan poltetun sokerikuoren.

Iltapäivällä aallot nousevat ja tunnin pari jaksaa vielä olla aaltojen heiteltävänä rantavedessä. Sitten suunta kohti kotivillaa – mutta sitä ennen piipahdus ruokakaupassa.

Kauniita kuin karkit.

Vihannesloisto kaupoissa on vailla vertaansa, mutta kala- ja äyriäistiski on se, josta illallisen pääaines valitaan. Merikrotti irvistää jäiden päältä, vieressä kellii katkoja joka koossa ja hummerit heiluttelevat saksiaan. Täällä tuoksuu tuore kala. Joskus grillataan jättikatkoja, jotka ovat värjäytyneet chilimarinadissa ja jotka grillin lämpö paistaa entistä punaisemmiksi. Toisinaan valmistetaan sydänsimpukat viinissä persilja-valkosipulihöystön kera. Tai laitetaan kampasimpukat gratinoitumaan grilliin.

Muutama pulahdus iltapäivällä vielä altaalla ja sitten ruoanlaittoon. Hiiligrilli kuumenee, ilta saapuu ja kaskaiden siritys kovenee. Grillistä nousee mykistävä tuoksu. Terassilta katsellaan purjeveneiden virtaa ulapalla.

Piskuiset hieta-ankeriaat maistuvat ihan muikulta.

Ruoan jälkeen maistellaan vielä lasi punaista. Hablan tilan Habla del Silencio ei jäänyt viime vuoden Habla 6:n jalkoihin. Vins i licors Grau myy viinejä vaativaankin makuun. Tosin tilaaminen Suomeen ei onnistu. Vastaus oli yksiselitteinen: ’Finland, no.’

Costa Bravalla huolet huuhtoutuvat Välimereen, ruokaentusiasti nauttii, rantalomailija saa pulikoida sydämensä kyllyydestä ja luonto on vielä koskematon. Costa Brava on hyvin säilynyt salaisuus. Pidetään se sellaisena.

Viikko paratiisielämää ja paluu Suomen suveen ei tunnu pahalta. Ei kirpaise sade tai pilvet, sillä Costa Brava helli meitä kesällä ja lämmitti luita myöden. Täältä mun kesä aina alkaa.

—-
Jotain maukasta -ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Apua! Polttaa.

by

Näitä nautiskellessa ei tule kylmä.

Mutta ei se mitään. Chilifanaatikkojen mukaan chili polttaa rasvaa ja auttaa laihtumaan, parantaa migreenin ja pitää jalat lämpimänä.

No, ihan kaikkea ei pidä uskoa.Mutta on se mielenkiintoista, miten lukuisia chililajikkeita maailmassa kasvaa. Ja chili on tulisuudessaan kiinnostava. Netti pursuaa chilille omistettuja sivuja, reseptejä ja kasvatusoheita.

Chilijuttuja lukiessani törmäsin tietoon, että chili on hedelmä. Hedelmän määritelmä kun on se, että kuoren sisällä on siemeniä. Mutta vihanneksena chiliä näin ruoanlaittomielessä käsitellään. Ja myös sen opin, että chilien vahvuutta mitataan Scovillen-asteikolla.

Musta habanerot on hyvin energisen oloisia voimakkaan punaoranssisine kuorineen. Halusin saada tämän voimallisen chilin potkua oliiviöljyyn ja halkaisin muutamia habaneroja ja laitoin ne oliiviöljyyn uuttumaan. Tulos ei ollut onnistunut. Muutamassa päivässä – vai olisiko siinä mennyt viikko, habaneroista alkoi kasvaa ikävännäköistä harmaata nöyhtää. Ja nämä habanerot päätyivät roskalaatikkoa lämmittämään.

Uusi öljykokeilu jo käynnissä. Tällä kertaa paahdoin habanerot uunissa, kuorin ne, poistin siemenet ja laitoin nämä upeanväriset palat suikaleina oliiviöljyyn. Nyt odotellaan ja katsellaan, millaista kasvustoa nyt saan syntymään. Vai värjääntyykö öljy kauniisti.

Mulle chili on mauste, ei mikään intohimon kohde. Mutta kyllä sillä mukavaa potkua saa kesäruokiin. Kuten näihin kanan sisäfileillä täytettyihin pitaleipiin.

Sopivan vahvaa.

Kanapitat ja jugurtti-chilikastike
4 hengelle

400 g kanan sisäfileitä
1 sitruuna
sitruunasormisuolaa
kuivattua valkosipulia
oliiviöljyä paistamiseen
4 pitaleipää

Lisukkeet:

1 ruukku/puoli laatikollista lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
1/2 lime
oliiviöljyä
2 tomaattia
2 avomaankurkkua
3 vihreää tai punaista chiliä maun mukaan
pari kevätsipulia varsineen

Paista kananfileet kuumalla pannulla halkaistun sitruunan puolikkaiden kanssa. Laita sitruunat leikkuupinta alaspäin pannulle ja anna niiden kuumentua ja paistua hetki. Ota sitruunat pois, suolaa kananfileet, ripottele päälle kuivattua valkosipulia ja kääntele niitä pannulla. Purista sitruunoista joka käännöllä mehua fileiden päälle.

Pese korianterin- ja lehtipersiljan lehdet, purista niiden päälle puolikkaan limen mehu ja laita vielä hieman oliiviöljyä lehdille. Pilko chilit pieniksi kuutioiksi, poista tomaatista siemenet ja kuutioi se. Kuori avomaankurkku ja höylää siitä ohuen ohuita lastuja. Pilko kevätsipuli varsineen ja laita kaikki vihannekset tarjolle.

Paahda lopuksi pitaleivät lämpimiksi ja ruskearaidallisiksi parilalla tai parilapannulla.

Chili-jugurttikastike

2,5 dl turkkilaista jugurttia
pari rkl limemehua
3 vihreää chiliä (tulisen ruoan ystävä laittaa kastikkeeseen punaista chiliä tai habaneron)
sormisuolaa hippunen

Aja kaikki ainekset tehosekoittimeissa kastikkeeksi. Kastikkeeseen saa jäädä hieman sattumia. Laita kastike kulhoon ja ripottele päälle chilinpaloja. Lusikoi katsiketta reilulla kädellä kanapitan sisälle.

Raikasta, tulista tai tosi hottia valitsemastasi chilistä riippuen. Nauti!

—-
Jotain maukasta -ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.