Jotain maukasta

ruokablogi

Arkistot: kesäkuu 2012

Pop up -mies tuli Balilta

by

Jo alkupalapähkinät hurmasivat.

Pieni, mutta osaava kaveri on keikauttanut Kluuvikadun Yumen uuteen uskoon. Mausteinen streetfood on syrjäyttänyt sushirullat. Ja Jack Yoss on täällä..

Tai on ainakin vielä kesäkuun loppuun.

Jack Yoss on kokenut, maailmaa kiertänyt keittiömestari. Nyt hänen viettää kuukauden Suomessa, ravintola Yumessa luoden Kaakkois-Aasiaan kallistuvaa katukeittiö-konseptia ja pop up – ravintolaa. Kokemusta hänellä riittää ja meriittilista on pitkä. Jackin hyppysissä o

Kuusi minuuttia upoksissa ja tarjolle.

n muokkautunut muun muassa luksushotelli W:n ruokalista Barcelonassa  ja Balilla. Hän on kiertänyt sekä Aasiaa, Amerikkaa että Eurooppaa ja kylvänyt menestystä kehittämällä idearikkaita ravintolakonsepteja. Viimeinen tukikohta ennen Suomea Jackillä oli Balilla. Ja sieltä hänet poimittiin tuomaan tuulahdus Kaakkois-Aasiaa Yumeen.

Ja mikä tuulahdus tämä onkaan.  Keittiöstä tulvii maustepilvi, Jack hyörii salin ja keittiön välimaastossa ystävällisenä, mutta keittiön toimintaa tarkkaan valvovana. Pöytään kannetaan taidokkaita, reheviä annoksista. Vesi herahtaa kielelle..

Jackin otteessa on ytyä. Yumessa on vielä kesäkuun loppuun asti tarjolla ’Jack Yoss-experience’ eli kakkkoisaasialaista ’katuruokaa’. Katuruokaa, mutta korkealaatuisista raaka-aineista. Mausteisia, perinteisiä reseptejä kunnioittavia, jaettavia annoksia, joissa kantavana ideana on paikallisuus.

Myös Suomessa annoksiin käytetään suomalaisia raaka-aineita ja lähiruokaa, kuten lammasta, marmorilihaa, siikaa, retiisejä, haukea.. Mutta ihan paikallista ruoka ei kuitenkaan ole. Eikä voikaan olla, kun kyseessä on aasialainen konsepti. Annoksista löytyy siis myös lentokalan mätiä, shisoa, tofua,  hamachi-kalaa, pienen pieniä thaimunakoisoja ja sormenpäänkokoisia tomaatteja. Näin muun muassa.

Rapean rouskuvat katkarapukroketit.

Mutta se ruoka. Näin mausteista, maukasta ja mielenkiintoista en ole Helsingissä vähään aikaan syönyt. Hunajaista luumuviiniä siemaillessa voi tutkailla laajaa listaa. Itse parin käyntikerran opettamana pysyttelen kylmissä ja lämpimissä alkupaloissa: kuumilla kivillä paistettavissa, rapeaksi marinoituneessa tofussa ja ohuen ohuessa marmorilihassa, voisen hamachi-kalan tartarissa ja ribseissä. Nämä kuumat ja tahmaiset, kanelilta ja pähkinöiltä maistuvat ribsit ovat parasta, mitä olen vähään aikaan syönyt. Idea ensi joulun joulupöytään? Kyllä suvulla olisi ihmettelemistä..

Pääruoissakin on mielenkiintoisia otoksia, kuten kokonaisena kuusi minuuttia uppopaistettu, tulisesti maustettu kala ja erilaiset curryt. Mutta ensiluokkaisia alkupaloja tulee herkästi syötyä sen verran runsaasti, että eipä tuota pääruokaa paljoa tarvitse.

Jostain syystä suhtaudun hieman varauksella aasialaisiin ravintolakonsepteihin Suomessa, mutta tämä pop up-konsepti yllätti positiivisesti. Olin jo kolmatta kertaa nautiskelemassa tästä Jack Yoss-experiencestä. Kun vielä voi. Jack Yoss suuntaa heinäkuussa Austiniin. Yume jää taakse. Mutta uskon ja toivon, että listalla edelleen näkyy Jackin tuoma inspiraatio. Ja tuulahdus Kaakkois-Aasiaa.

Palacen brunssilahjakortti on arvottu. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa Jenni. Onnittelut, lahjakortti saapuu pian postitse.

——–

Jotain maukasta – ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.

Zen ja grillaamisen taito

by

Väriä pintaan ja voita päälle!

Grilliruoan ensi aromit pitkän ja kylmän talven jälkeen ovat sykähdyttäviä. Kun kuuma, rapeakuorinen salsiccia-makkara kiehähti lautaselleni suoraan kuuman grillin syleilystä, tiesin että kesäkausi on nyt korkattu.

Lehti kääntyi kalenterissa ja kesäkuu alkoi. Ja sitä myöden grillikausi. Mulle grillaaminen on lähes meditatiivistä toimintaa. En välttämättä halua itse olla grillin äärellä paistajana, vaan istun jossain lähellä, nautin grillistä nousevasta aromaattisesta tuoksusta, lasillisesta viiniä ja nousevasta nälän tunteesta. Ja siitä ihanasta verkkaisesta ruoanlaitosta, mitä grillaaminen on.

Jotain vuosia taaksepäin tuntui siltä, että grillissä pyöri aina samat raaka-aineet ja kesän kääntyessä ehtoopuolelle grilliruoka alkoi jo kyllästyttää. Mutta kun käänsin ajatukseni siihen moodiin, että grillissä voi valmistaa mitä vain ja kokeillen, ei grilliruoka ole enää kertaakaan tuntunut tunkkaiselta. Ja toisaalta – koko annosta ei kannata aina tehdä grillaten, vaan paras tulos syntyy yhdistellen tuoretta, keitettyä ja paistettua.

Salsiccia -tulinen ja maukas makkara Italiasta.

Askeleet onnistuneeseen grilliruokaan ovat simppelit. Kantapään kautta olen oppinut, että tiettyjä perussääntöjä kannattaa kuitenkin aina seurata. Grillauksessa maltti on valttia eli hiilet tai parila kuumennetaan rauhassa tulikuumaksi ja vasta sitten grillataan. Odotellessa voi miettiä, että miten viini pysyisi sopivan lämpöisenä-tai yleensä ottaen, että miten sitä jäisi vielä ruokapöytääkin asti.

Lisäksi, vaikka grillaataankin ulkona, pitä huolehtia siitä, että lihat ovat saaneet lämmetä huoneenlämmössä. Ja edelleen, suola ja pippuri lihan pintaan ennen paistamista, eikö vain Aksu? Näin lihoista yksinkertaisesti vain tulee paremman makuisia. Tämä on testattu ja todeksi todettu.

Ruokaöljypurkki on hyvä olla käsillä grillin lähellä. Grillataanpa sitten kasviksia tai lihoja, niin öljyä kannattaa käyttää. Aina. Näin ruoka ei kärähdä ikävästi kiinni.

Kaikki lihojen pintaan siveltävät herkulliset sokeri/hedelmä/tomaattipohjaiset kastikkeet ja glaseeraussoosit palavat herkästi eli lihat tulee ensin rauhassa kypsentää lähes kypsiksi ja sitten aivan loppuvaiheessa nämä soosit voi sivellä lihan pintaan.

Grillatessa osa ruoista kypsyy aina nopeammin, ja jotta ne eivät pala tai toisaalta kylmenekään, on grilliin hyvä jättää tila, missä ruoka ei enää kypsy, mutta pysyy kuitenkin lämpimänä. Tähän voi sitten siirrellä jo kypsiä aineksia odottamaan muiden kypsymistä. Oi niitä monen monituisia kertoja menneisyydessä, kun lautaselle on päätynyt kypsää lihaa kera mustiksi kärventyneiden kasvisten.

Vielä yksi totuus grillauksesta: Pihdit toimivat parhaiten grillatessa. Haarukalla tökkiessä lihanesteet pääsevät pihvistä ulos ja tuloksena voi olla kuivakkaa ruokaa.

Näillä ohjeilla välttää pahimmat sudenkuopat ja loppu onkin sitten henkimaailman asioita. Tässä tämän kesän ensimmäisiä tuotoksia grillistä ulos.

Meloni mehevöityy grillaten.

K-kaupat ovat petranneet valikoimissaan. Löysin hyllystä italialaista salsiccia-raakamakkaraa tuoreena ja makustelin mielessäni pehmeän polttavat salsiccian makua ja sen kanssa sopivia raaka-aineita. Mukaan lähti vesimelonia, ananasta, avocadoa, kevätsipulia, limeä ja muuta makoisaa. Ja syntyi upean makuinen ja värikäs salaatti – suoraan grillistä.

Salsicciaa ja mehukas grillisalaatti

500 g vesimelonia
2 maissia
3 avocadoa
1 makea sipuli
1 iso valkosipuli
2 ruukkua korianteria
sitruunasormisuolaa
pippuria
kevätsipulinippu
1 ananas
1-2 chiliä, punainen ja vihreä
2 limeä
sitruunaoliiviöljyä

Leikkaa meloni sentin paksuisiksi kolmioiksi, ananas ja sipuli lohkoiksi, avocadot puolikkaiksi, kevätsipulit sormen mittaisiksi pätkiksi ja limet ja valkosipuli keskeltä halki. Maissit ja chilit voit laittaa grilliin kokonaisina.

Kuumenna grilli ja laita kaikki kasvikset öljyttyyn grilliin kypsymään. Kun hedelmät ja vihannekset ovat saanet kauniit raidat pintaansa ja ne ovat kypsiä, paloittele kaikki isohkoiksi kuutioiksi. Riivi maissista jyvät irti ja jätä ananaslohkot salaattilautasen reunoille koristeeksi. Puristele valkosipulin kypsät kynnenpuolikkaat ulos kuoresta. Pilko chilit pieneksi silpuksi ja poista siemenet.

Purista grillatuista limenpuolikkaista mehut kulhoon, lisää joukkoon 1/2 dl sitruunaoliiviöljyä, hyppysellinen sitruunasormisuolaa sekä pari rouhasta mustapippuria. Silppua joukkoon korianterin lehdet. Pyöräytä hedelmät ja vihannekset kastikkeessa ja kaada kaunis salaatti isolle lautaselle ja vie tarjolle kuumien salsiccioiden kanssa. Tämän suolaisenmakean ja lempeäntulisen grillisalaatin kanssa maistuu kylmä olut Meksikosta.

Tätä salaattia haarukoidessa ei voi kuin ylistää kesää, kärpäsiä ja grillaamisen ihanuutta.

———–

Jotain maukasta -ruokablogi tuo nostetta keittiöön.