Grillin tuoksu. Siinäpä se. Se tuoksu on taas täällä. Nenä nappaa sen lenkillä. Mm..tehdäänkö nyt pihviä vai kanaa? Vappuna se tuoksu kiiri naapuripihoilta. Ja makkaroiden tirinä kantautui tuulen mukana. Se tuoksu tekee aina nälkäiseksi. Grilliruoallekin taitaa olla oma vatsansa. … Continue reading →
Tuntuu siltä. Siltä, että voisin syödä sieniä joka aterialla. Aamu alkaisi raikkaanvärisellä kanttarellimunakkaalla. Lounaaksi syntyisi makoisa herkkusienipasta. Välipalaksi napostelisin friteerattuja sieniä. Ja illallisella pöytään marssitettaisiin sieniä sen seitsemässä muodossa. Jälkiruokana sienipommi.. Joten ei varmaan ole yllätys, että tässä päivänä eräänä … Continue reading →
Vuoden vaihtuessa nautiskellaan pikkusyötävää. Suupaloja ja sormiruokaa. Kuplajuoma kylmenee kinoksessa. Pienenä tyttönä leikin usein sisareni kanssa pikkupäivällisiä. Kokkasimme monen lajin dinnereitä toisillemme. Miniatyyrikoossa. Kahvipullat leivottiin sormenpään kokoisiksi, keitetystä perunasta leikattiin miniperuna, suklaanappirullan pala sai kermavaahtotäytteen ja nomparellihunnun. Kaikki oli pientä … Continue reading →
Tänään taitaa olla se virallinen Halloween. Ainakin rapakon takana. Meillä sitä voinee juhlia pyhäinmiesten päivänä. Tai viikkoa aiemmin, jos siltä tuntuu. Oikeastaan tämä kirjoitus ei saanut inspiraatiota Halloweenista, vaan lahjasta. Jotkut keittiötarvikkeet vain sykähdyttävät. Tämä lahjaksi saatu vuoka piti vaan … Continue reading →
Niin muista ainakin pukeutua punaiseen. Ettei käy hassusti. Hirvenmetsästyskausi on alkanut. Heräsin lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan. Pitkästä aikaa mökillä. Polte päästä metsään oli kova. Puoli kasin maissa huomasin, että säätiedotus ei ollut osunut kohdalleen. Ulkona orasteli aurinkoinen päivä. Sateesta ei … Continue reading →
Enkä puhu nyt rakkaudesta. Vaan siitä lämpimästä tunnelmasta, minkä ruskaan koristautunut Pyhä jätti mieleeni. Lempeä, keltainen Pyhä. Edeltävä kokemus Lapista oli karu. Levillä mittari näytti -34 astetta. Lumilaudan kanssa kohti hissiä surffaillessa pakkanen paukautti siteet poikki. Mutta nyt koin Lapin … Continue reading →
Oireet alkavat näkyä jo. Töpäkät herkkutatit. Kellanoranssit kanttarellit. Kutsuvat mua kovaan ääneen metsästä. Jonne suuntaankin joka syksy. Paarmoja pelkäämättä. Punkkeja uhmaten. Ja karhuille musiikkia soittaen. En ole marjastajatyyppiä. Kykkiminen mustikkamättäiden äärellä ötököiden syötävänä tuntitolkulla ei ole mua varten. Edes puolukkaryppäät … Continue reading →
Vuoden ensimmäisenä päivänä teetä, sympatiaa ja lämpimiä, rapeakuorisia karpalosconeseja. Hyvä alku uuteen! Sconesit ovat jäänet unhoon paistettujen patonkin vallattua kauppojen hyllyt. Ennen näitä teollisia ihmeitä sconesit tai arkisemmin teeleivät olivat tapa saada nopeasti lämmintä leipää aamiaispöytään tai iltateelle. Joulun leipomisista … Continue reading →
Talvi ei vielä kovasti kolkuttele ovelle. Mutta hirvipata kuuluu pimeään marraskuuhun. Oli maassa sitten lunta tai ei. Hirvenlapa kypsyy uunissa mureaksi ja kastikekin syntyy kuin itsestään. Syksyn ja talven aikana syödään hirveä. Fileenä, paistina, lihapullina ja tietysti herkullisena patana. Hirvenlapa … Continue reading →
Mustatorvisienet ovat metsän aarre. Mutta vaikeasti löydettävissä. Ne piilottelevat jäkälän joukossa ja oksien alla. Mutta näitä kun löytää on käsissä parasta mustaa ruokaa ikinä. Nämä sienet ansaitsevat sherrynsä. Sherryllä aateloitu mustatorvisienikeitto Vajaa litra tuoreita mustia torvisieniä (paistamisen jälkeen n. 2 … Continue reading →