Jotain maukasta

ruokablogi

Arkistot: heinäkuu 2012

Vieraat saa tulla

by

Kun mansikka kyllästyttää.

Kuuma kesäpäivä. Löhöasento nurmella. Täydellinen kesäpäivä. Kesän huminan rikkoo pihaan kaartava auto..

Joka kesä saa lehdistä lukea, kuinka kutsumattomat kesävieraat saavat lomalaiset vereslihalle. Tulevat pyytämättä, eivät tuo mitään tullessaan eivätkä eväänsä liikauta auttaakseen.

Itse en jaksa moisesta stressata. Vieraat saa tulla, jos on tullakseen. Sopu tilaa antaa ja kaapin kätköistä löytyy ruokaa useammallekin. Ja takataskussa on muutama näppärä resepti näihin tilanteisiin.

Mansikkakakkuja on syöty lakkiaista lähtien, joten vaihtelu virkistää. Perinteisen mansikka-marenkikakun sijaan marenkiunelmaa maustavat lime ja passionhedelmät ja syntyy passionhedelmäpavlova. Herkku vailla vertaa.

Tämän jälkiruoan pyöräyttää nopeasti vaikka kymmenelle hengelle ja sitten voi siirtyä taas nurmelle retkottamaan. Ehkä muutama pyyhe tai viltti lisää, jotta vieraatkin mahtuvat.

Kyllä vieraiden nyt kelpaa.

Passionpavlova
10 hengelle

3,3 dl kermaa
3 prk (750 g) mascarponea
10 passionhedelmää
1 prk limecurdia
1 vaniljatangon siemenet
2 valmista marenkipohjaa

Jos kuitenkin vielä vieraiden yllättävä saapuminen nyppii, niin aina voi laittaa kahvihetken taustalle soimaan Stellan tilanteeseen sopivan biisin ’Kutsumattomat vieraa jääkää kotiin’.

Ukosta Kattilaan

by

Kiepahdus taivaalla.

Eikä toisinpäin, jotta ei vatsa käänny nurin. Linnanmäen ravintolaryhmittymä Kattila  yllätti positiivisesti. Pieniä, sympaattisia ravintoloita ripi rinnan. Ja ruoka aidosti maukasta. Ruoan kanssa voi myös nautiskella, ikkunaan kirjoitetun tekstin mukaan, ”kunnon viinii’.

Uutuuslaite Ukko vei mut kohtisuoraan viidenkymmenen metrin korkeuteen, roikotti hetken pää alaspäin ja toi 100 km tuntinopeudella takaisin alas. En muista, milloin viimeksi pelotti noin paljon. Kädet hikosi ja kiljuin henkeni hädässä.

Kokemusta piti lähteä sulattelemaan ruoan ääreen . Päädyimme Kattilan hampurilaisosastolle, Välimäen omaa nimeä kantavaan, Midhill-ravintolaan burgereille. Ja millaisille!

Midhillin herkku.

Korealainen bbq-burgeri oli maittavan hyvää. Kimchiä mukaillen välissä oli chilistä kiinankaalia ja pari siivua rapeaksi paistettua possunkyljeä. Sämpylä ei ollut valkoista, teollista höttöä, vaan pehmeä, tummia jauhoja sisältävä kansi burgerin herkuille.

Normaali burgeri ja sen pihvi oli niin hyvää, että syöjä ei puhua putkahtanut koko ruokailun aikana. Ranskikset olivat rapeita maalaisranskiksia ja tarjoiluastioissa oli ideaa. Ainoa ruoka, joka sai kritiikkiä oli lasten lehtipihvi. Sen pintaan oli poltettu karstaiset raidat, jotka pilasivat annoksen maun. Muuten homma toimi. ja kyllä, täällä voi nautiskella lasin viiniä.

Viimeisen parin vuoden takaisen käyntikerran jälkeen Lintsi on todella kokenut kasvojenkohotuksen: ympäristö on viehättävää suihkulähteineen ja runsaine kukkaistutuksineen, jokaiseen yksityiskohtaan on kiinnitetty huomioita ja palvelu pelaa. Jopa roskikset puhuvat. Tämän huvipuiston ei tarvitse hävetä ulkomaalaisten serkkujensa rinnalla.

… Ruokailusta on jo tovi. Ukko lähtee hitaasti nytkyttämään kohti yläilmoja. Pelottaa vähän vähemmän. Pidän silmät auki -no ainakin pari kertaa. Hienolta näyttää Helsinki näin pää alaspäin!

Lepakkojen yö ja pannukakkupäivä

by

Voiko aamu alkaa paremmin?

Rapinaa välikatossa. Särähtelevää ääntä ja kahinaa. Äänetön elukka liitää tuvassa. Mutta mikä on tuo tulitikun kokoinen piipittävä kaveri, joka putosi katosta? Unettoman yön jälkeen aamulla tarvittiin jotain makeaa.

Kaksi kesää ollaan jaettu mökki lepakkoseurueen kanssa. Äänistä päätellee useampi emo pesii poikasineen välikatossa. Pudonneita poikasia löytyi pihamaalta viime kesänä ja nostelin niitä takaisin seinänrakoon, emon luo.

Viime kesästä viisastuneena tilkitsimme keväällä mökkiä ja verkotimme myös puolet mökin ulkoseinästä. Ohjeistuksen mukaan kun lepakot tulevat sisään vain etelä- tai länsipuolelta. No, näin ei nyt käynyt, vaan lepakot tulivat tänä vuonna sisään pohjoispuolelta.

Lepakkoäidit vaikuttavat huolimattomilta äideiltä, sillä nyt puolikkaan pikkusormen pituisia poikasia löytyi pihamaalta kuolleena kaksi raukkaa. Yksi tippui yöllä katosta ja ryömi seinänkoloon vikisemään. Ja kyllä, se vikisi ja piipitti korvinkuultavin äänin. Luulimme jo hetken, että pikkulintu oli tehnyt pesän jonnekin lähimaille, mutta bongasimme tämän pikkukaverin seinänkolosta. Emo tuli lentelemään tupaan – niin kuin se jotain auttaisi. Piipitys loppui jossain vaiheessa ja kaveri hävisi kolosta. Tämä koiranaama löysi todennäköisesti tiensä takaisin pesään ja emo poistui mökistä samaa tietä, kun oli tullutkin.

Mutta yön seikkailujen jälkeen silmien ympärillä oli mustat rinkulat ja aamiaiseksi tarvittiin jotain makeaa. Ja heti. Päivä alkoi siis kasalla pannukakkuja ja vaahterasiirappia.

Unettoman yön pannukakut

2,5 dl jauhoja
3,5 dl maitoa
2 ½ tl leivinjauhetta
3 rkl sokeria
hippusen suolaa
2 kanamunaa
3 rkl sulatettua voita

Sekoita kaikki aineet keskenään pannukakkutaikinaksi. Taikinan tulee olla paksuhkoa, paksumpaa kuin lettutaikina. Paista paksuja pannukakkuja voissa esimerkiksi blinipannulla tai pienellä paistinpannulla. Kokoa pannukakut keoksi, laita joka väliin vaahterasiirappia ja kesän marjoja. Nauti lämpiminä kuuman kahvin kera.

Lepakoiden yöstä toivuttiin pikkuhiljaa aamukahvilla pannukakkupinon äärellä. Aamumusiikiksi valikoitui hienon Drive-elokuvan tunnaribiisi ’Nightcall’. Kyllä tästä vielä toivutaan. Lepakoista en ole niin varma. Monta menehtynyttä poikasta ja välikatto on hiljentynyt.

P.S Olen yrittänyt tutkailla, että mikä lepakkolaji on kyseessä. Lepakkovauvoilla selkäpuoli on pikimusta ja vatsa hopeanharmaa. Naama on kuin pienellä koiralla ja korvat ovat pyöreät.