Jotain maukasta

ruokablogi

Arkistot: toukokuu 2012

Jäätelöä, kiitos!

by

Kesän paras pallo.

Ja mielellään kotitekoista. Kermaista, jugurttista tai sorbettia. Kaikki käy. Katseet on kännetty kohti kuumaa jäätelökesää.

Ensimmäinen jätskitötterö nautittu Espan puistoissa. Ja pimeä, kylmä aika testailtu jäätelöreseptejä. Nyt kesä saa tulla!

Passionhedelmässä on hauska, raikas ja omintakeinen maku. Ja jugurttijäätelössä on mukava pieni happamuus. Nämä kaksi jäätelökoneeseen ja syntyi kesän paras ja kaunein jäätelö. Omiaan rasvaisen grilliruoan jälkeen. Tai kuuman kesän päivän viilentäjänä.

Passionhedelmästä superherkkua.

Passionhedelmäjugurttijäätelö

6 passionhedelmää

500 g turkkilaista jugurttia

2 dl kermaa

1 prk tiivistettyä maitoa

Sekoita kaikki aineet ja laita seos jäätelökoneeseen. Sokeria ei tarvitse lisätä, tiivistetyn maidon makeus riittää. Kun seos on pehmismäistä, laita se vielä pakkaseen pariksi tunniksi. Tämän jälkeen passionjäätelö on parhaimmillaan.

Hyvää tulee myös samalla ohjeella vaihtamalla passionhedelmät 3 desilitraan mustikoita, vadelmia tai mansikoita. Tai kokeile jonkun eksoottisemman hedelmän sosetta maustajana. Toimii!

Parasta kotijäätelöä syntyy jäätelökoneella. Jos tällaista ei omista, voi jäden laittaa pakkaseen ja kun se on juuri alkamassa jäätyä eli n. 45 minuutin jälkeen, tee jäätelölle reipas vispaus vispikoneella, laita jätski takaisin pakkaseen ja toista sama puolen tunnin välein, kunnes jäätelö on ilmavaa. Vatkausta tarvitaan, jotta jäätelöön saadaan hyvä sitko. Ja jäätelökone tekee tämän puolestasi. Kannattaa siis harkita investointia tähän tilaa vievään vekottimeen, mikäli on jäätelön suuri ystävä.

Kotijäätelö on kotoisin paratiisista. Maista, niin ymmärrät. Itse istun puutarhakeinuun, laitan tötteröön pallon passionhedelmäjädeä ja nautin. Radio puuskuttaa vieressä juuri sopivaa kesäbiisiä, Elokuun Saatille ja työasiat on vain kuin kärpäsen kaukaista surinaa. Jossain, joskus..

Tässä muutama herkullinen reseptini onnistuneisiiin jäätelöhetkiin.

Mangojugurttijäätelö

Marenki-sitruunapiirakkajäätelö

Maitosuklaajäätelö

Rosa Regale-mustikkasorbetti

Limesorbetti

Pistaasijäätelö

——

Jotain maukasta –ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.

Raparperipiirakka – happamasta makeaa

by

Raparperi rakastaa voita ja sokeria.

Mullasta pukkaa punaista vartta. Isot vihreät lehdet luovat varjoja kasvimaalle. Nyt on aika. Aika valmistaa kirpeitä, hapanimeliä piirakoita. Raparperista. Joka on muuten vihannes.

Raparperi kertoo kesän tilanteen. Viikossa pienet, kirkkaanväriset raparperivarsien nuput olivat kasvaneet pitkiksi, komeiksi varsiksi auringon helliessä kasvimaata. Kesä on aluillaan. Siis aika laittaa alkukesän parasta piirakkaa..

Olen aina ollut raparperin suuri ystävä. Kirpeä maku muuttuu sokerin ja voin käsittelyssä miellyttäväksi. Etenkin piirakoissa ja kakuissa raparperin omintakeinen maku on parhaimmillaan. Ja hienointa tietysti on, kun voi taittaa varret piirakkaan omalta maalta.

Raparperia käytetään enimmäkseen jälkiruokiin, vaikka lähtökohtaisesti raparperi on vihannes. Ja hapokas sellainen. Tähän kesän ensimmäiseen raparperipiirakkaan päätyi raparperin nuoria, rapsakoita varsia, paljon voita ja valkosuklaata. Mm..suussasulavaa.

Entisen mökkipitäjämme Sysmän leipomo leipoi pieniä herkullisia kakkumaisia raparperipiirakoita ja kutsui niitä nimellä keikki. Tämä kakku on kunnianosoitus Sysmän leipomon keikille, nimeä myöden.

Makean ja happaman mainio liitto.

Valkosuklainen raparperikeikki

4 raparperin vartta
3/4 dl vettä
3/4 dl sokeria
100g valkosuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
1 vaniljatanko
2, 5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50g voita

Raparperit kakun päälle:

2 rkl voita
6 rkl sokeria
2 raparperin vartta
1/2 dl vettä

Leikkaa neljä raparperin vartta ohuen ohuiksi paloiksi, jotka kypsennät kevyesti vesitilkassa johon on sekoitettu 3/4 dl sokeria.
Kesän alun raparperit kypsyvät hetkessä ja liika keittäminen tekee niistä mujua eli varovaisuus kannattaa. Jäähdytäkeittämisen jälkeen palat.

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää vaniljatangonsiemet sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita lopuksi joukkoon raparperinpalat. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.

Rouuhi valkosuklaa isoiksi paloiksi ja painele palat vuoassa olevaan kakkutaikinaan. Höylää pinnalle tasaisesti vielä 50 g voita. Paista kakku 175asteisessa uunissa n. 20-30 min, niin että pinta hieman ruskettuu, mutta kakku on vielä kostea sisältä.

Leikkaa loput kaksi vartta n. sormen pituisiksi pätkiksi ja kypsennä ne voi-sokeri-vesiseoksessa varovaisesti niin, että palat säilyttävät muotonsa. Säästä myös keittoliemi. Koristele kypsä kakku näillä paloilla ja kaada siirappinen keittoliemi vielä koko komeuden päälle. Tuloksena on kostea, makean kirpeä kakku, jolla kruunat kesäpäivän.

Raparperin kanssa on hyvä tarjota jotain maitotuotetta ja turkkilaisesta jugurtista valmistettu vaniljainen kastike on vielä piste ii:n päällä.

Vaniljainen jugurttikastike

2 dl kermaa
1 dl turkkilaista jugurttia
1 vaniljatanko
1/4 dl sokeria

Vatkaa kerma hieman kiinteämmäksi, älä kuitenkaan vaahdoksi asti, koska jugurtti itsessään on paksua. Lisää sokeri ja vaniljatangonsiemet. Sekoita lopuksi joukkoon turkkilainen jugurtti.

Tämä kermainen jugurttikastike on superhyvää ihan sellaisenaankin, mutta käy hienosti makeiden kesämarjojen kastikkeena ja piirakoiden seurana.

Nyt siis kasvimaan kautta ja rouskis vaan raparperia!

——
Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

Omena putosi puusta

by

Pitkällisen tynnyrikypsytyksen samea hedelmä.

’One pint of cider’, please. Ja mielellään sameana, maku täynnä kellaria ja uuniomenaa..

Parikymppisenä Lontoo oli pop ja siellä tutustuin aivan uuteen siiderin makuun. Ylikypsän omenan ja kellariaromien maustamaan aitoenglantilaiseen, kirkastamattomaan siideriin. Ja sieltä asti kantaa rakkaus näihin siidereihin, jotka maistuvat siltä kuin juoma olisi valmistettu maahan pudonneista, kolhun poskeensa saaneista omenoista.

Westonin peribrittiläinen Old Rosie Cloudy Scrumpy on yksi tällainen. Voimakkaan omenainen, samea ja kuitenkin raikas. Old Rosie on saanut kypsyä 200 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä ja se valmistetaan erityisesti siideriä varten kasvatetuista, pienistä kuituisista omenista. Jotka itseasiassa, valmistaja Westonin nettisivujen mukaan, pudotellaan puusta maahan. Ehkä tässä sittenkin on juuuri se maun salaisuus?

Viime viikonloppu oli kesäisen lämmin ja maasta tunki ylös kastematoja. Ei siis muuta kuin onkimaan. Onkimisessä tärkeintä on tekeminen, ei niinkään tulos. Ei haitannut, vaikka siiman alla oli vettä vain metrin verran ja kalat kutivat muualla. Nyt oli onnellisen onkijan siiderihetki. Onki toisessa kädessä ja samea siideri toisessa kädessä nautin sieluni kyllyydestä raukeasta slowlifesta. Ja ei, en saanut kalaa lukuunottamatta naapurin puoliväkisin tuomia lahnoja, jotka savustettiin. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Muuten – maistuu Old Rosie saunan terassilla istuskellessakin. Tosin kovin montaa näitä ei kannata kalareissulla tai saunoessa imaista. Alkoholiprosentti kun on yli seitsemän..

———-

Jotain maukasta -ruokablogi. Ruoanlaittoa kotikokkailun tuolla puolen.