Sateinen syyspäivä ja pistäytyminen illallisella ravintola Sipulissa. Tuulen riepottelusta siirtyminen siirtyminen Sipulin sisätiloihin ilahdutti. Tiiliset seinät luovat aina yhtä tunnelmallista fiilistä ja lasiseen kattoikkunaan ropiseva sade tahditti syömistä. Tästä on hyvä jatkaa.
Oli vasta alkuilta, mutta Sipulin täytti iloinen puheensorina. Turisteja ja työporukoita. Keittiöstä leijaili herkullisia tuoksuja Alkuun tilattu cava ehti vasta puoliväliin, kun pöytään saapui ensimmäinen keittiön tervehdys. Pieni, sakeamakuinen sipulikeitto todellakin teki olen tervetulleeksi ja sai makuhermot heräämään.
Kanelia, kantterelleja ja kaunista kattausta
Menu Pamirin ensimmäisenä alkuruokana pöytään saapui poropastaramia ja ankanmaksaa. Annos oli kaunis ja maukas.
Kanttarelli löysi tiensä keittoon.
Etelä-Afrikan Pinotafe oli viini kohdillaan.
Seuraavaksi lisää syksyn makuja. Kanttarellikeitto oli saanut seurakseen omenakompottia ja maut sointuivat hienosti yhteen. Kerrassaan herkullista.
Alun herkut olivat niin lupaavia, että sallittakoon pieni notkahdus pääruoassa siiassa ja hummeriquinoassa. Hyvää, mutta ei erityisen maininnan arvoista.
Omena otti ohjat jälkiruoassa
Pian saapui keittiön toinen amuse bouche mustikoista ja marengista, joka ohjasi maut kohti makeaa päätöstä. Ajankohtaan sopivasti jälkiruoan pääosaa esitti omena. Tarjolle tuli kanelibriossia ja lapsuuden maut mieleentuovaa uuniomenajäätelöä sekä Offley Tawny Portia, joka maistui mainiolta jälkiruoan kanssa. Kanelibriossia en
Omenasta menun makea päätös.
niinkään muista, mutta itsetehty uuniomenajäätelö oli vailla vertaa.
Ravintola Sipuli ei ole vielä kertaakaan pettänyt odotuksiani eikä niin käynyt nytkään. Tunnelma on tilassa niin kohdallaan, että ruoan notkahdukset-jos niitä on, saavat kaiken anteeksi
 |