Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

Jotain maukasta

ruokablogi

22.9.2014
by Mari
1 Comment

Albet i Noya: vierivä kivi ei sammaloidu

Xarello-rypäleet ovat kypsiä.

Xarello-rypäleet ovat kypsiä.

 Halusin testata tämän viinin tekemistä, koska se on vaikeaa, toteaa Josep M. Albet i Noya ja kaataa toisen lasillisen sulfiititonta Xarelloa tarjolle.

Ainutlaatuinen kokemus, kerta kaikkiaan. Vierailu Albet i Noyan luomuviinitilalla omistaja Josepin ohjauksessa oli syvällinen katsaus Penedeksèn ihka ensimmäisen luomutilan viininviljelykseen. Mikä upea tilaisuus keskustella tilan omistajan ja koko Penedeksèn viinialueen presidentin kanssa. Mistäpä muusta kuin viineistä.

Mikä innostus ja intohimo.

Mikä innostus ja intohimo.

Josep ottaa meidät vastaan, kun poimijat ovat lounaalla. Hän selittää heti kättelyssä, että hän ehtii ensin puhua puolisen tuntia, sitten hänen on mentävä peruuttamaan toinen, rypäleitä kukkuroillaan oleva traktori koneiden äärelle. Jos hän ei itse tätä tee, työntekijät saattavat alkaa vetää lonkkaa. Kuulemma.

Matkalla viiniksi.

Matkalla viiniksi.

Maistiaisia kuormasta.

Maistiaisia kuormasta.

Aurinko porottaa kuumasti pihamaalle, mutta Josepilta ei juttu lopu. Hyvin pian käy ilmi, että keskustelemme tässä luovan, jopa hieman hullun ’viiniprofessorin’ kanssa. Josep nimittäin kertoo testaavansa jatkuvasti erilaisia rypäleristytyksiä. Hän suorastaan rakastaa uuden luomista.

Ideat testeihin hän saa maistelemalla viinejä muualla maailmalla. Jos joku maistuu hyvältä, hän miettii, että miltähän sama viini mahtaisi maistua Penedèsin maaperässä kasvatettuna ja vaikkapa risteytettynä jonkun paikallisen rypäleen kanssa.

Tällä testaillaan. 5 rypäle kilon puristin.

Tällä testaillaan. Viiden rypälekilon puristin.

Näitä kokeiluja hänellä on käynnissä parhaillaan lukuisia. Testailu on hidasta. Parin kolmen vuoden päästä tulee tuloksia, pullo tai pari viiniä. Sitä sitten maistellaan ja katsotaan, kannattaako tuotteen viljely käynnistää laajemmin.

Tila on todella viehättävä.

Tila on todella viehättävä.

Ensimmäinen luomuviini Albet i Noyan tilata valmistui jo 36 vuotta sitten. Koko tilan tarina alkoi, kun Josepin isoisoisä oli tilanhoitajana silloin muiden omistuksessa olevalla tilalla. Tätä työtä sitten jatkoi isoisä, isä ja lopelta Josep. 25 vuotta sitten hän osti tilan itselleen.

Nyt tilata valmistuu reilu miljoona pulloa viiniä vuodessa. Vientiin tuotteista menee 82 prosenttia. Espanjalaiset eivät kuulemaa osta niin paljon, kun etikettiteksti on kataloniaksi, eivät kuulemma ymmärrä. Josep on henkeen ja vereen katalonialainen, se on selvää.

Pikku-kisun veljen söi kettu edellisenä yönä.

Kettu söi pikku-kisun veljen edellisenä yönä.

Kierrämme tilan, kellarit, tutustumme tynnyreihin. Tässäkin Albet i Noyassa ollaan erilaisia:  Josepin mielestä akaasiatynnyrit sopivat paremmin Xarellon säilömiseen, niistä tulee viiniin tammitynnyreiden aromia miedompi maku, joka ei peitä Xarellon herkkiä vivahteita alleen.

Reilun parin tunnin kierros päätyn viinitilan vehreälle, avaralle pihalle. Josep haluaa maistattaa meille Xarelloja. Ensin yhtä, laajempaan tuotantoon päätynyttä kokeilua, Nodosos Xarelloa, joka on valmistettu kokonaan ilman sulfiitteja. 

Tervetuloa maistamaan.

Tervetuloa maistamaan.

Tähänkin viiniin liittyy hauska tarina: ensimmäisiin etiketteihin painatettiin, että nauti viini kolmen kuukauden sisällä, koska pelättiin, rikitön viini menee huonoksi nopeasti. Kun tilalla maistettiin viiniä kolmen kuukauden päästä, sen maku oli vain kehittynyt. Hupsista vain, etiketit vaihtoon ja viinisiepoille annettiin lupa nautiskella viiniä vuoden ajan. Nyt, toisen satsin valmistuttua, takaetiketti ei enää ohjeista mitään.

Juuri tästä kyseisestä Xarellosta tiedustelin Josepilta, että miksi haluasit tehdä viinin ilman sulfiitteja. Hän naurahti, että niin, siinä tosiaan on riskinsä ja huoli viinin sälymisestä oli kova – mutta kuten sitten huomattiin, turha.

 

Sitten maistetaan!

Sitten maistetaan!

Syy valmistamiseen oli yksinkertainen. Josep oli maistanut vastaavanlaista viiniä Ranskassa ja ihmetellyt, että miten siitä oli tullut niin ikävän makuista pahaa suorastaan. Heräsi halu haastaa itsensä, tehdä viinistä hyvänmakusta. Ja siinä hän onnistui kyllä.

Toisen sadon Nosodos Xarello on edelleen hapokas, mutta raikas. Kyseisenä päivänä lämpö huiteli lähempänä 30 astetta ja viini virkisti mukavasti. Maistui kivasti aperitiivina.

Kolme kovaa Xarelloa.

Kolme kovaa Xarelloa.

Toinen maistelemamme Xarello on Albet i Noyan kaupallisin tuote, Xarello clàssic, maultaan pyöreä ja freesi. Kolmas, kypsä ja täyteläinen El Fanio Xarello on saanut 6 kuukauden ajan maustua akaasiatynnyreissä. Kaikki viinit olivat maukkaita, hyvin erilaisia toki, mutta sitä ehtaa, mineraalista Xarelloa. Tämä viimeisin oli eniten makuuni hyvine tynnyriaromeineen.

Meillä aika riensi ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa, joten jouduimme kieltäytymään, kun Josep olisi siirtynyt maistelemaan punaisia. Mutta näppäränä miehenä hän tilasi meille pöydän lähikylän herkullisesta Cal Xim-ravintolasta, jossa kaikki ruoka valmistuu isosta hiiligrillistä ja saapuu pöytään hyvin rustiikkisen oloisena. Ja tilasipa hän vielä ravintolan  pöytään pullon Albet i Noyan Tempranilloa. Mikä mies!

Kokeilu päätyi valmistukseen.

Kokeilu päätyi valmistukseen.

Ennen tilalta lähtöä oli vielä pakko tiedustella tältä inspiroituneelta omistajalta, että kuka sitten jatkaa hänen työtään, hänen intohimoaan. Hän totesi olevansa onnekas. Nyt 22-vuotias poika on alkanut opiskella enologiaa ja luvannut ottaa tilan aikanaan haltuunsa.

Se on hyvä juttu se, sillä näitä viinejä juo kyllä ilokseen. Sitä se intohimolla työskentely teettää. Takuuvarmasti maukasta!

Aika lähteä.

Aika lähteä.

Tilalta olisi voinut ostaa viinejä mukaan tai lähettää niitä suoraan Suomeen, mutta päädyin itse tilaamaan espanjalaisia viinejä Decantalo-viinikaupasta, jota Penedeksèn majoituksemme isäntä Florian suositteli. 

Ei Penedès-kokemuksia tänäkään vuonna pysty yhteen tai kahteen postaukseen tiivistämään, joten pysy kuulolla. Tulossa tunnelmia hyvin erilaisesta viinitilasta eli visiitistä Codorniun viinitialta. Ja käydään samalla vähän läpi myös Classic Penedès-kuviota, jossa Albet I Noyalla on sormensa pelissä. Mikäs juttu se on?  Kuulet pian!

Maistele Albet i Noyaa Suomessa juomalla yhtä lempikuplivaani eli ’varvascavaa’.

Tässä vielä viime vuoden tunnelmia Penedèsin-resissulta näin alkuun, jos viinireissu Penedeksèen alkoi poltella.

Yhteistyössä Alpha Beverages Finland:in kanssa

19.9.2014
by Mari
3 Comments

Rastasten apajilla

Ihan ilmaista metsästä.

Ihan ilmaista metsästä.

Sinne katoavat pihlajanmarjat paremiin suihin. Tai nokkiin. Jos nyt ei toimi.

Ja kannattaa toimia. Pihlajanmarjahillon keittäminen on simppliä, marjojen kerääminen on iiseintä puuhaa, nippu kerrallaan ja lopputulos on jotain ihmeellisen ihanaa. Kunhan muista hieman taittaa makua syksyn punaposkisilla omenoilla.

Aivan parasta hilloa.

Aivan parasta hilloa.

Pihlajanmarja-omenahillo
Print
Ainekset
  1. 5 dl pihlajanmarjoja
  2. 5 dl omenanlohkoja
  3. 3 dl vettä
  4. 5 dl ruokosokeria
Ohje
  1. Poista marjoista kannat, huuhtele ne hyvin ja mittaa marjat ja omenanlohkot kattilaan veden kanssa. Anna potpotella noin puolen tunnin ajan, kunnes omenat ja marjat ovat pehmeitä. Paseeraa marjat ja omenat siivilän läpi kulhoon. Huuhtaise kattila ja laita sose kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljakseen vielä vartti. Purkita steriloituihin purkkeihin.
Vinkit
  1. Maukas, herkullisen värinen hillo syksyn herkutteluun. Täytä tällä kääretorttu, nauti lettujen kanssa tai sipaise lusikallinen paahtoleivälle. Tai mausta tällä syksyinen pataruoka.
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
Pihlajanmarjoista herkullinen väri.

Pihlajanmarjoista herkullinen väri.

 

Jos sieniä ei löydy, niin näitä nyt ainakin on joka nurkalla!

18.9.2014
by Mari
4 Comments

Egyptiä ja ihmisiä

Poika ja sen veli.

Poika ja sen veli.

Kuumaa yöilmaa, kaoottinen liikenne. Avuliaisuutta ja aurinkoa. Miesten maailma.

Egypti on täynnä ystävällisyyttä, yrittelijäisyyttä ja aurinkoa. Ja niitä ihmisiä. Näin kahden päivän kokemuksella.

Länsimaalaisille pyritään näyttämään Egyptista se länsimaalaistunut osa, hulppeat hotellit, altaat baareineen sekä tietysti nähtävyydet ja sen seitsemännet ihmeet.

Hatshepsutin haudalla.

Hatshepsutin haudalla.

Mutta Egypti on paljon muuta kuin ne pyramidit, hautakammiot ja hieroglyfit. Egypti on ennen kaikkea ihmisiä. Eloisia ja avuliaita. Ihmisiä, joita löytyy, kun ottaa askeleen sivuun turistialueilta.

Turistit ihmetelkööt.

Turistit ihmetelkööt.

Miehet

Abdul, Abel, Mohammed, Salim.. Jo katukuva ketoo, että naisen paikka on kotona. Nyt ollaan miesten maassa. Miehet kokoontuvat joukoiksi, Istuskelevät ryhmissä, seisoskelevat kaduilla, ajevat gallibayas hulmuten mopoilla. Miehet tekevät töitä.

Miehet myös poseeraavat mielellään kuvissa. Ja kehuvat suomalaisia kunnon kansaksi. Ja kyllä se Nokia-sanakin sieltä aina tulee. Ja ne miehet parveilevat kuin kärpäset nähtävyysalueilla myyden huiveja, patsaita, hattuja ja juomaa. ’Please, try to say yes’ oli hauskin kommentti ostoksista kieltäytymiseen.

Naiset

Naiset ovat sisätiloissa. Kotona. Poissa katukuvasta. Huivitettuina. Naisia näkyy aina silloin tällöin kujien kojuilla hdelmäosotoksilla sekä kotimatkalla ostokset pään päällä keikkuen. Egyptiläisen naisen elämääm ei turisti saa kosketusta. Poikaystäviä ei modernimmillakaan naisilla ole, vaan jos rakastutaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Vasta virallisesti voi viettää parisuhde-elämää.*

Lasta sai kuvata, äitiä ei.

Lasta sai kuvata, äitiä ei.

Lapset

Lapset ovat vielä lomalla. Koulu vasta syys-lokakuun vaihteessa, joten heille turistit ovat asia, mitä kannattaa tutkia*. He tiirailevat turisteja kiinnostuneina, osa vähän ujostellen ja osa tietää, että turisteista voi hyötä. ’Madam, madam, take my picture. ’ Ja sitten käsi ojoon. Monesti kuvaan haetaan vielä isoveli tai pikkusisko. Ja sitten kiistelllään palkkiosta. Poikia näkyy ulkona ykin tai kaksin, tyttöjen kanssa ulkona on yleensä joku naispuolinen henkilö.

Perinteisessä asussa.

Perinteisessä asussa.

Koulupakkoa ei ole. Kuten ei muutenkaan erityisen paljon sääntöjä ja rajoituksia. Lapsia asuu myös kaduilla, osa kuulemma myös omasta valinnastaan. Katuelämä on jännittävää. Pakkoja ei haluta. *

Viikon ajan Egyptissä. Kairo, Luxor, Hurgada, Soma Bay ja Makadi Bay.

Lisää tunnelmia tulossa!

Juttelin lennolla Kairoon egyptiläis-tanskalaisen naisen kanssa. *-merkityt kommentit ovat hänen kertomiaan.

Yhteistyössä Egyptin turistiministeriön kanssa.