Info
x

Tämä blogi on yhteistyössä Imagen ja Suomen Blogimedian kanssa

Image › A-lehdet mediamyynti › Suomen Blogimedia ›

Jotain maukasta

ruokablogi

25.11.2014
by Mari
1 Comment

Hopeetoffee!!

lakutoffee kopio

Se oli niin täydellistä. Silloin joskus. Maistui niin lakritsaiselle. Ja toffeelle.

 En tiedä, mitä reseptissä on muutettu, kun hopeatoffeet pussitettiin ja paketoitiin pieniksi yksittäisiksi karkeiksi, mutta sitä samaa makua, mitä itse pienenä rakastin, ei niissä enää ole. Ovat vähän pehmeitä, salmiakkisia jopa?!

Lakritsihulluna halusin tehdä jouluksi lakutoffeeta. Anis toimii hyvin lakun maun tuojana. Lisäksi hommasin tummia sokereita, ruokosokerisiirappia ja  melassisokeria ja keittelin näistä aineksista mustanpuhuvaa joululakua. Mustuutta tehostin vielä karkkivärillä.

lakutoffee-6 kopio

Ja ai että. Lähes kiljuin ilosta, kun maistoin tuotoksiani. Nehän maistuivat ihan kuin lapsuuden hopeatoffeelta. Onko tämä tottakaan! On se. Rakenne on erilainen, pehmeämpiä ovat. Mutta kuitenkin. Hopeatoffeeta tuli!

Lakutoffee
Print
Ainekset
  1. Lakutoffee
  2. 1 1/4 tl ruokosokeria
  3. 50 g voita
  4. 1 dl tiivistettyä maitoa
  5. 2 tähtianista
  6. 2 rkl melassisokeria
  7. 2 rkl ruokosokerisiirappia
  8. ruokaöljyä
Ohje
  1. Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua, kunnes saat muotoiltua kylmään veteen pudotetusta pisarasta tiiviin, hieman kovettuvan pallon. Tämä vie keittoastiasta riippuen kymmenestä minuutista pariinkymmeneen minuuttiin. Mitä laakeampi astia, sitä nopeammin toffeet valmistuvat.
  2. Kaada seos vuokaan noin sentin kerrokseksi (0,85 l folioastia), anna jäähtyä hetki ja leikkaa toffee pieniksi paloiksi. Kääri jokainen pala ruskeaan leivinpaperiin, pussita ja anna lahjaksi.
Vinkit
  1. Näitä saa antaa mulle lahjaksi. Kiitokset jo etukäteen!
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/

24.11.2014
by Mari
1 Comment

Kuvaamisen onnea Cadizissa

Sanlucar de Barrameda on sherryn ystävän mekka.

Sanlucar de Barrameda on sherryn ystävän mekka.

Jos pää voisi poksahtaa riellä risteilevistä miljoonista ajatuksista, innostuksesta ja oppimisen ilosta, niin nyt se varmaan poksahtaisi.

Valkoinen parta, ranteet täynnä painavia hopeakoruja ja hieman prätkäjätkämäinen olemus. Siinä hän nyt on. Valokuvausopettajamme tämän neljän päivän ajan. Saanko esitellä, Tim Clinch!

Eilen oli ensimmäinen päivä mielestäni yhden maailman parhaan ruoka- ja matkavalokuvaajan, Tim Clinchin, opissa. Samalla, kun tutustumme hänen johdollaan Etelä-Espanjassa sijaitsevan Cadizin alueen kyliin, ruokakulttuuriin ja ihmisiin, kuvaamme kuvaamme ja kuvaamme.

Marraskuussa pienet, happamat appelsiinit ovat kypsiä. Ja kuvauksellisia.

Marraskuussa pienet, happamat appelsiinit ovat kypsiä. Ja kuvauksellisia.

Olen muuten havainnut, että mitä kokeneempi ja osaavampi valokuvaaja, sitä pienempi ja vaatimattomampi hänen kameransa on. Kuvaavaa on se, että kun me osallistujat heilumme painavien kameroidemme kanssa, Tim kuvaa iphonellaan. Ja kertoo, että on tehnyt mm. juttuja Forbes Lifeen ja Condè Nast -lehtiin, jossa kuvat olivat lähes pelkästään kännykkäkuvia. Ajattelemisen aihetta?

Pari vuotta sitten asetin itselleni päämäärän. Haluan tulla erinomaiseksi ruokavalokuvaajaksi. Ja kun päämäärä asetetaan, sen eteen tehdään töitä.

Olen nämä kuluneet vuodet ahnaasti hankkinut oppia niin valokuvaamiseen yleensä kuin nimenomaisesti ruokavalokuvaukseen. Sekä kotimaassa että ulkomailla. Upeat ruokavalokuvat ovat nimittäin niitä, jotka saavat sen typerän virneen naamalleni. Kuinka kauniista ruokakuvasta voikaan iloita. Ja kuinka inspiroivaa on yrittää niitä ottaa. 

Macarena-sherry maksoi muutaman euron pullo.

Macarena-sherry maksoi muutaman euron pullo.

Kun ensimmäisen kerran näin Timin ruokakuvia, tiesin heti, että tämän miehen oppiin haluan. Timin kuvissa kiehtovinta on se puhutteleva minimalistisuus ja herkullinen valonkäyttö. Tuollaista haluan oppia, mietin.

Kovan luokan kaveri hän on myös: palkittu ruokakuvaaja- ja stylisti, joka on kuvannut kaikkiin merkittäviin kansainvälisiin ruoka- ja matkalehteen. Ja silti Tim on mutkaton, mukava ja jalat maassa oleva persoona. Ihan huipputyyppi.

Ensimmäisen päivän tärkeintä antia olivat seuraavat asiat:

Less is more – sekä kuvissa että kuvankäsittelyssä. Kun kerroin Timille, että käytän vain murto-osaa Lightroomin hienouksista, niin hän totesi siihen, että et tarvitsekaan kuin 20 prosenttia tämän ohjelman toiminnoista. Se riittää.

Luota itseesi ja tekemiseesi- Kun pohdiskelin, että pitäisikö minun alkaa harjoitella lisää ruoan kuvaamista myös keinovalossa ja käyttää Lightroomin lisäksi myös Photoshopia niin tähän Tim sanoi napakasti, että ei. Sinun ei tule tehdä mitään, mitä et varsinaisesti halua tehdä.

Ei se tee sinusta yhtään sen huonompaa kuvajaa, vaikka et keinovaloa käyttäisikään’, Tim sanoo. Ja toteaa samaan hengenvetoon, että hän käyttää todella harvoin keinovaloa tai suuria valaistusjärjestelyjä.

Tämä on mielenkiintoista kuulla miehen suusta, joka kuvaa myös luksushotelleja työkseen. Tim ei myöskään yhdistele Photoshopissa kuvien parhaimpia osasia toisiinsa – tämä on mainoskuvaajien hommaa ja asiakas voi itse tehdä tällaista, jos haluaa.

Lähde pois omalta mukavuusalueeltasi – Tim totesi heti kättelyssä, että ruokakuvani ovat erinomaisia ja että en tarvitse häneltä oppia niihin (tästä olen kyllä eri mieltä), mutta se, mitä hän haluaa opettaa, on omalta mukavuusalueelta poistumista ja uudella tavalla asioiden katselua. Toinen asia, mitä hän painottaa, on kuvien jälkikäsittely, tähän oman prosessin luominen ja jälleen luottaminen siihen, että ’less is more’. Maksimissaan kymmenen minuuttia kuvankäsittelyä ja kuvan tulee olla valmis. Tai kuvassa on lähtökohtaisesti jotain vikaa..

Näin koko viime yön unta kuvaamisesta ja heräsin kukonlaulun aikaan. Polttava halu saada kamera käteen, Tim rinnalle kulkemaan ja Cadizin kylien kadut jalkojen alle.

Ja kyllä, puhuin jo syksyllä ennen tätä workshopia Timille, että hän voisi tulla myös Suomeen jakamaan oppejaan ja kyllä, hän on tulossa!

Tsekkaa myös:

Ruokabloggaajan vinkit: Täydellinen kuvakulma ruokakuviin
Herätä huomio herkuilla – näin syntyy täydellinen ruokakuva

22.11.2014
by Mari
7 Comments

Matto katossa

hotel balanguera palma de mallorca-3

Eilinen oli yksi kommellusten päivä. Ja matto katossa.

Nyt katselen tätä mattoa – katossa, kyllä- Palma de Mallorcalla Hotelli HM Balanguerassa – freesi hotelli muuten – sen sijaan, että olisin Tim Clinchin kanssa Cadizissa kuvaamassa kaloja, juustoja ja muita herkullisia ruokia.

Eilen piti matkata Helsingistä Jereziin muutamalla vaihdolla, sillä Andalusiassa sijaitseva Jerez on melko vaikeasti saavutettava paikka.

Alku oli heti hankalaa. Taksikuski ei sanonut huomenta, vaikka häntä iloisesti tervehdin. Ei muuten puhua pukahtanut koko matkan aikana. Ei sanonut kiitos tai näkemiin. Kiusallanikin kiittelin häntä lopuksi.

Ja kentällä hankaluudet jatkuivat. En voinut tsekata laukkuani Jereziin asti, vaan vain Palma de Mallorcalle, koska varaukset olivat erillisiä (siitä johtuen, että en saanut netistä vain yhdellä varauksella varattua tätä matkaa) Kaikki lennot olivat kuitenkin Air Berlinin lentoja.

hotel balanguera palma de mallorca-2

Kentällä kerrotiin, että Air Berlin ei anna yhdistää erillisiä lentoja ( chekkauksessa ymmärsin, että tämä on nimenomaan Air Berlinin politikka). Check in -virkailija kuitenkin kannusti, että ei hätää, kun sinulla lähes kaksi tuntia vaihtoaikaa Palmassa, ehdit kyllä, vaikka laukku pitää käydä heittämässä bag droppiin.

Tarina jatkuu. Nousemme Helsingissä koneeseen ja kapteeni kuuluttaa heti, että lähdemerkin vasta 55 minuutin päästä. Berliinissä oli paha sumu.

Lähdimme hieman aiemmin, mutta kiertelimme vielä Berliinin yllä upeissa vaaleansinisissä pilvihattaramaisemissa parinkymmenen minuutin ajan ennen kuin saimme laskeutua. No, tässä vaiheessa ei vielä kiire pukannut päälle, vaan nautin rauhassa aamukahvini kentällä odotellen konetta Palmaan. Kaikki näytti vielä hyvältä. Ehdin kyllä !

Olisin ehtinytkin, ellei sumu Berliinissä olisi jatkunut. Kaikki koneet olivat edelleen myöhässä. Myös koneeni Palmaan. Yli tunnin!

Nyt mieleen alkoi hiipiä pelko siitä, että en taida vaihtoa ehtiä tehdä, kun laukku pitää välissä noutaa ja aikaa jää noin 10 minuuttia, jos kaikki menee hyvin. No, tsekkailin lentoja Barcelonasta ja Madridista Jereziin. Hyvältä näytti. Eiköhän Air Berlin tällaisen sitten järkkää ja ehdin illaksi määränpäähän. Näin myös Berliinin chekkaustiskillä vakuutettiin.

hotel balanguera palma de mallorca-4

Kello 12.05 Berliinissä. Viimein koneessa Palmaan. Kone 1 h ja 10 minuuttia myöhässä. En stressannut, koska olin varma, että asiat järjestyvät Air Berlinin tiskillä Palmassa. Laskeuduimme 14.45, jatkokoneeni lähti 14.50.

Hieman ihmettelin kuulutusta, jossa vaihtolennoille meneviä kehotettiin menemään viipymättä gateille. Myös Jereziin meneviä. Pääsimme ulos koneesta himpun vajaa klo 15, nappasin laukkuni muutamassa minuutissa hihnalta ja olin klo 16.15 mennessä kuullut Air Berlinin tiskillä, että ’nounounounou, me emme korvaa mitään tai maksa uutta lentoa saati sitten auta millään tavalla. Tuolla on noita muita lentoyhtiöitä, kysy sieltä lentoja’.

Sanoin, että nyt en ymmärrä. Kaikki lentoni olivat Air Berlinillä. Myöhästyin jatkolennolta siksi, että koneeni laskeutui ja pääsin ulos vasta, kun jatkolentoni oli jo lähtenyt. En siksi, että varaukseni olivat kahdella eri paperilla. Tähän virkailija vastasi lykkäämällä käteeni käyntikortin, johon voi valittaa. Selvä. Kiitos.

Summa summarum. Ylimääräinen yöpyminen Palma de Mallorcalla, matto katossa ja uusi lippu sinne saakutin Air Berlinin saakutin samalle lennolle ja päivän myöhästyminen workshopista.

Mieleen hiipi ajatus siitä, että halpalennot tulevat yllättäen kalliimmiksi kuin vaikkapa kotimainen Finnar. Jouduin ostamaan yöpymisen sekä uuden lennon. Menetin yhden päivän mielenkiintoisesta workshopista. Kun näillä lennoilla paperi on se joka merkkaa.

P.S Blogini olemukseen kuuluu positiivisuus ja sellaisista asioista kirjoittaminen, joista tykkään. Mutta koska nyt mulla ei ole kuin aikaa, katselen tuota mattoa edelleen, kello on vasta 7.47 lauantaiaamuna täällä Espanjassa, niin päätin avautua.

P.S 2 jos on vinkkejä hyvistä ruokapaikoissa täällä Palma de Mallorcalla, niin laita infoa tulemaan. Olen workshopin päätteeksi täällä taas kaksi päivää. Tällä kertaa ihan omasta päätöksestä, en Air Berlinistä johtuen.

P.S 3 Täällä ei ole lunta!