Nyt on aika voikukan!

Kitke rikkaruoho ruoaksi.

Kitke rikkaruoho ruoaksi.

Keltainen rikkaruoho pilkistää sieltä. Ja täältä. Ja tuoltakin.

Eipä haittaa! Ruokaahan se vain on. Inspiroiduin koiran kanssa metsässä lenkkeillessäni tästä voikukkapaljoudesta niin, että keräsin lähes vadillisen kukkia ja lehtiä. Noo, nyt pitäisi keksiä, mitä kaikkea niistä tekee.

Kukitettu leipä.

Kukitettu leipä.

Tänään tein videoin yhdestä voikukkaa hyödyntävästä herkusta ja tässäpä toinen.

Näit poimitaan nyt. Muun muassa.

Näitä poimitaan nyt. Muun muassa.

Voikukkaleipä ja levite ruskistetusta voista
Print
Ainekset
  1. 4 dl vettä
  2. 1/2 ps kuivahiivaa
  3. 6 voikukan keltaiset terälehdet
  4. 1 rkl kookossokeria
  5. 1 tl ruususuolaa
  6. 3 dl spelttihiivaleipäjauhoja
  7. 7 dl spelttivehnäjauhoja
  8. 2 rkl kylmäpuristettua luomu auringonkukkaöljyä
Päälle
  1. voikukkia
  2. keltuainen
Levite ruskistetusta voista
  1. 50 g ruskistettua voita
  2. 75 g jääkaappikylmää voita
  3. sormisuolaa
Ohje
  1. Laita hiiva ja kookossokeri reilusti kädenlämpöiseen veteen. Anna hiivan kulpia 10 minuutin ajan. Lisää suola ja voikukan terälehdet. Alusta jauhot erissä taikinaan, lisää lopuksi auringonkukkaöljy. Vaivaa taikinaa n. 10 minuutin ajan ja anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi.
  2. Leivo taikinasta kaksi pitkulaista leipää ja nostata vielä kertaalleen. Koristele leivät halkaistuilla voikukan kukilla. Voitele leivät keltuaisella ja paista 200 asteisessa uunissa n. 25 minuutin ajan.
  3. Valmista levite. Sulata 50 g voita kattilassa ja anna sen ruskistua. Ota kattila pois liedeltä ja anna sakan laskeutua pohjalle n 10 minuutin ajan. Kaada kirkas ruskea voi toiseen astiaan.
  4. Mittaa tehosekoittimeen 75 g voita, lisää joukkoon ruskistettu voi ja aja pehmeäksi. Laita voi pieneen tarjoiluastiaan, ripota päälle sormisuolaa ja nauti auringonkukkaleivän kera.
Vinkit
  1. Jos haluat oikein raikkaan näköisen leivän, korvaa uunissa ruskistuneet voikukkakoristeet tuoreilla tarjoamisvaiheessa. Näin itse tein..
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
Levite ruskistetusta voista kruunaa nautinnon.

Levite ruskistetusta voista kruunaa nautinnon.

Luonnon puutarha tuppaa nyt antimiaan vauhdilla. Nokkosia on metsä pullollaan, voikukat ovat nyt parhaimmillaan ja orvokkejakin jo näkyy.

Tätä päälle ja ei paremmasta väliä!

Tätä päälle ja ei paremmasta väliä!

Mikä ilo!

P.S Lisää simppeleitä villiyrttireseptejä löytyy myös ’Sitä parempi soppa 2’-kirjasta!

Ja P.S 2 Olen huomenna Stockalla maistattamassa herkkuja tästä kirjasta. Tarjolla kaiken maailman herkkuja: grillattua pihviä hasselpähkinävoilla, parsaranskalaisia ja avokado-greippisalaattia. Tule moikkaamaan!

Cà del Vént – tuulisen talon viinit

Logossa linnut, eipä ihme!

Logossa linnut, eipä ihme!

Haluaisin juoda vain viinejä, jotka ovat kasvaneet paratiisissa.

Paratiisissa, jossa ilma on kirpeän raikas, linnut livertävät, jossa kukkuu onnellinen käki. Siellä  viiniköynnökset saisivat elää omaa elämäänsä, leikkaamattomina, ruohoisalla, vehreällä alustalla. Rypäleet kypsyisivät kukkien keskellä.

Symppis Antonio tarinoi tilan tarinaa.

Symppis Antonio tarinoi tilan tarinaa.

Koirat kirmaisivat vapaina, hyönteiset pörräisivät ja maaperän kalkkikiven värit vaihtelisivat sateenkaaren sävyissä tuoden omaa mineraalista makuaan viineihin. Maan alla vuoristopuro virtaisi läpi saven ja kalkin.

Tältä..

Tältä..

näyttää..

näyttävät..

Viinien viljelyssä hyödynnettäisiin parhaat puolet luomusta, biodynaamisesta viljelystä ja välillä lausuttaisiin pieniä loitsuja, jotta viineistä tulee erityisen herkullisia. Tuloksena syntyisi vuoristopuron raikkaita, kirkasotsaisia viinejä. Ei mitään lisättyä, ei mitään poistettua. Viinejä, jotka olisivat niin hekumallisen hyviä, että niitä ei edes maistellessä syljettäisi pois.

onnelliset viiniköynnökset.

onnelliset viiniköynnökset ja niiden kasvualusta.

Mutta stop tykkänään. Ei tämä ole mikään haavemaailma tai kadotettu paratiisi, vaan aivan totista totta. Italiassa, Bresciassa Franciacortan alueella sijaitsee Cà del Vént-viinitila. Viinitila, jossa viinit kasvavat kuin herran kukkarossa. Eikä se tarkoita aina helppoa elämää.

Käynti tällä viinitilalla sai minut muuttamaan ajatuksiani viinistä. Nyt pyrin pääsääntöisesti juomaan luonnonmukaisesti viljeltyjä viinejä. Sellaisia, jossa luomu ja biodynaamisuus ovat välineitä niiden parhaiden viinien valmistamiseen. Eivät vain leimoja pullon kyljessä.

Maaperän kalkki antaa makuaan viineihin.

Maaperä on savea ja kalkkia.

Kun vedin syvään raikasta vuoristoilmaa keuhkoihin kävellessäni sympaattisen ja raamikkaan Antonio Tornincasan, Cà del Véntin yhden omistajan perässä pitkin ja poikin heidän reheviä viiniviljelyksiään, korvissani soi tauoton lintukuoron liverrys. Kiersimme tilaa kolmisen tuntia ja totesin lähtiessäni, että aina, kun näitä viinejä juon, kuulen korvissani lintujen laulun. Se on aika kiva juttu se.

Kalkkikiviset polutn pätkät kulkevat viljelysten reunoilla.

Kalkkikiviset polun pätkät kulkevat viljelysten reunoilla.

Cà del Véntin viinit maistuvat juuri siltä, millaisessa ihastuttavassa ympäristössä ne kasvavat. Tämä osa Franciacortaa muodostaa amfiteatterin  eli maa nousee jyrkästi muodostaen u:n muotoisen  reunuksen kylän ympärille.  Täällä vuorilla sijaitsee kaikki Cà del Véntin viljelykset. Ja tässä lie viinien salaisuus. Muut Franciacortat kasvavat lakeuksilla.

Pulloja menossa..ja tulossa.

Pulloja menossa..ja tulossa.

Vuorilla tuulee ja on viileää. Maaperän kalkki, savi ja maanalainen vuoristopuro maustavat viinit mineraalisiksi ja hapokkaiksi. Olosuhteet ovat vuorilla vaikeat. Cà del Véntin tilalla työskentelee kuusi työntekijää ja viiniä syntyy 35 000 pulloa vuodessa. ’Tuolla alhaalla voi olla yksi viljelijä ja hänen satonsa tuottaa 40 000 pulloa’, Antionio toteaa.

Pieni hyppy taaksepäin. Antonio, oletko kauan valmistanut viinejä? ’Olen 15 vuoden ajan työskennellyt tällä tilalla.’ Kun levitän silmiäni ja nyökkään hyväksyvästi, että niinkö kauan, Antonio jatkaa, että ’15 years, it’s nothing’. Vieläkin testailemme ja opimme. Vasta kun on parinkymmenen vuoden ajan toiminut viinintuottajana, voi alkaa saada rahojaan takaisin ja vastinetta antamalleen työlle’, hän jatkaa.

Ja sitten maistetaan.

Ja sitten maistetaan.

No, Antonio kursasteli tässä aivan turhaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikista kuplajuomista Franciacorta-kuohuvissa löytyy sellaisia upeita tuotteita, jotka päihittävät monet samppanjat maullaan ja laadullaan. Ja tässä puhuu nyt yksi todellinen samppanjaentusiasti. Cà del Vént-tilan – nimi muuten tarkoittaa tuulista taloa – Franciacortat  ovat todella upeita ja menevät heittämällä kuplajuomasuosikeikseni.

Antonio kertoo, että hänen viininvalmistusfilosofiansa on se, että on yhtä luonnon kanssa, elää luonnon rytmien mukaan eikä puutu luonnon toimintaan. Ei sitten millään tavalla. Sitten hän puhuu välillä säteilyistä vai oliko se värähtelyistä ja en enää ymmärrä mitään, mutta linnut laulavat edelleen.

Jonain vuonna on enemmän hyönteisiä, toisena vuonna vähemmän, mutta molempina vuosina tehdään hyvää viiniä,’ Antonio toteaa, että kymmenen vuoden sisään hän tähtää siihen, että tilalta valmistuu 50 000 pulloa viiniä. Mutta ei koskaan enempää. Silloin joutuisin tinkimään tästä luonnonmukaisuudesta ja periaatteistani. Antoniota kun katsoo, niin tiedän, että hän ei tästä tingi. Se on se 50 000 pulloa tai ei mitään.

Antonion aarteita.

Antonion aarteita.

Cà del Vént-viinitilan viinit ovat siis vin natur-viinejä eli täysin luonnonmukaisesti valmistettuja, viineihin eikä maaperään ole koko valmistuksen aikana lisätty mitään ylimääräistä. Saati sitten poistettu jotain.

Tilakierroksen jälkeen siirryimme maistelemaan tilan luomuksia. Jos Antonio ei ollut saanut minusta fania jo tilakierroksen aikana, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kaatoi viiniä lasiin ja sanoi, että hänellä ei ole sylkykuppia, koska hänen mielestään viinistä tulee nauttia. Viini tulee maistaa suussa, se tulee tuntea vatsassa.

Juuri näin. Viinin purskuttelu ja syljeskely on aina ollut asia, joka on tuntunut vieraalta, teennäiseltä ja hienostelevalta. Olen fani!

Tätä maistettiin, ah!

Tätä maistettiin, ah!

Cà del Véntin tilan aarteita:

L’escluso – Vuoripuron raikkaus ja herkkä mineraalisuus kuvailevat tätä upeaa kuplivaa, joka – kuten nimikin kertoo – on maultaan sen verran epätyypillinen Franciacorta, että sitä nimeä viinin ei annettu kantaa. Joten viini saikin nimekseen Escluso, poissuljettu.

Mutta tämä nimenomainen viini kuvastaa koko Cà del Véntin tilaa, viljelysfilosofiaa, olosuhteita ja maaperää. Otat viiniä suuhusi, se on raikasta, mukavan mineraalista ja hapokasta. Kun nielaiset juoman, jäljelle jää kepeä vuoripuron raikkaus. Upea, siis kertakaikkisen upea kuohuva juhlahetkiin. Kun tätä juo, voi kuulla korvissaan linnunlaulun ja tuntea nenässään luonnon vehreän tuoksun. Tulossa Vino Nostrumin valikoimiin.

Franciacorta Blanc de Blanc 2011 – Ainutlaatuisen hieno, mutta voimakkaamman makuinen kuin L’escluso, on tämä Franciacorta. Juomassa on sitä muhevaa voisuutta tynnyrikypsytyksen jäljiltä, josta kovasti pidän. Antonion mukaan tämä Franciacorta on kuluttajalle helpommin lähestyttävä kupliva kuin L’ Escluso. Yhtä kaikki, hienoja kuplivia molemmat. Tämä sopii kaikkiin kevään ja kesän juhlahetkiin tunnelmaa nostattamaan. Löydät tämän Franciacortan Vino Nostrumin valikoimista.

CLAVIS 2000 – Juureva ja täyteläinen Merlot-, Cabernet Sauvignon- ja Syrah-rypäleistä valmistettu viini. Aika hiljaiseksi viini veti maisteluporukan. Maku oli upea, kypsynyt, mutta hyvin miellyttävä ja pehmeä. Viiniin ei ole lisätty mitään, sitä ei ole käsitelty eikä filtteröity. Tätä viiniä valmistetaan vain pari sataa pulloa ja riemu oli suuri, kun Antonio lykkäsi yhden pullon mukaan matkaan, kun kainosti kysyin, saisiko ostaa yhden muistoksi. Käy noutamassa omasi Antoniolta.

Tahdon takaisin tähän komeaan herraseuraan!

Tahdon takaisin tähän komeaan herraseuraan!

En pysty millään sanoilla kuvailemaan riittävän kauniisti näitä viinejä. Oli kuin purossa solisisi viini ja siitä kumarruin juomaan. Niin kuin näette, ei tätä kokemusta pysty sanoin avaamaan. Se on itse koettava!

Lue myös visiitistä Piemonten kaunemmalle viinitilalle:

Le Piane – pieni pala taivasta.

Lisää viinimatkailua Piemontessa.

——————-

Vino Nostrum on tuore yritys, joka myy artesaani-viinejä Italiasta – pian myös Ranskasta – netin kautta Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan.

Omistajat, viiniä rakastavat Thomas ja Saara muuttivat Italiaan parisen vuotta sitten toteuttamaan haavettaan viinikaupasta. Toiminta käynnistyi vuonna 2014 ja yrityksen viinikaupasta löytyy kattava ja laadukas valikoima Italian parhammistoa: laadukkaita, pääosin luonnonmukaisia artesaani-viinejä eri puolilta maata.

Tilaus hoituu netissä ja pullot saapuvat DHL:n toimittamia kotiovelle noin viikon päivän sisään. Helppoa – joku on käsin poiminut ne parhaat herkut, laadukasta – viinit ovat pienten tilojen huippuviinejä ja luonnonmukaista – suurin osa Vino Nostrumin viineistä on ’vin naturale’-viinejä eli luomua ja biodynaamisesti viljeltyjä.

TARJOUS LUKIJOILLE!

Tutustu Vino Nostrumin tarjontaan heidän verkkokaupassaan. Saat -15 prosentin alennuksen kaikista verkkokaupan viineistä tämän kuukauden loppuun saakka koodilla Jotainmaukasta15OFF.

Yhteistyössä Vino Nosturmin kanssa.

yhteistyo

Pastaa koneella?

Värjäilen pastoja kuin lankoja.

Värjäilen pastoja kuin lankoja.

No jo vain!

Käsittämätöntä jotenkin. Tuuppaan jauhot (speltti, tietysti) koneeseen, painan napista, kaadan muna-vesiseoksen ja haluamani maustenesteen ritilän kautta koneeseen ja hetken päästä koneesta tulee ulos upearakenteista tuorepastaa. 

Tummanpuhuvaa tuoreena, ukkosen liilaa keitettynä.

Tummanpuhuvaa tuoreena, ukkosen liilaa keitettynä.

En lähtökohtaisesti pidä isoista keittiölaitteista, koska niille ei vain ole tilaa keittiössä. Mutta tämä kone ei ole turhake. En syö vehnäpastoja, vaan olen tutkaillut ja maistellut kauppojen spelttipastoja. Osa on hyviä, osa menee aivan muussiksi keitettäessä. Nyt saa itse tehtyä spelttipastaa koska vain ja vaikka minkä värisenä!

Tämä väripuoli oli tietysti ensimmäinen, mistä intouduin. Jo ekalla kokeilulla pasta piti värjätä vaaleanpunaiseksi mansikalla. Ja se toimi. Voi onnea. Perään heti täysjyväspelttijauhoista fettuccinea ja joukkoon napata nokkosta pihamaalta. Toimi, sekin. Ja mikä maku!

Tänään, ihanan mökkiviikonlopun pehmittämänä pastakone laulamaan ja mustikkapastaa koneesta ulos. En kestä. Philips on todella luonut laitteen, PastaMakerin, josta on hyötyä, iloa ja jolla saa tuoretta otetta ruoanlaittoon.

Kyllä, on meillä kaapissa hieno italialainen pastamasiina, mutta sillä spelttipastan tekeminen ei onnistu, valitettavasti. Durumvehnät kehiin, niin toimii, mutta kun en niitä syö.

Irtonaista, niin irtonaista!

Irtonaista, niin irtonaista!

Ja on tässä testailtu ja muutama paketti spelttijauhoja mennyt roskikseen, koska aivan kaikilla spelttijauhoilla homma ei skulaa. Mutta tässä pari reseptiä, joilla saat ihana napakkaa ja maukasta – ja minkä väristä – pastaa tällä masiinalla laitettua. Kakkujauho muistuttaa rakenteeltaan durumjauhoja, joten sillä pastasta tulee irtonaista ja napakkaa. Esimerkiksi pelkällä speltti erikoisvehnäjauholla pasta ei onnistu.

Mustikkafettuccine
Print
Ainekset
  1. 1 1/4 mittaa Sunspeltin kakkujauhoja
  2. 3/4 mittaa Sunspeltin erikoisvehnäjauhoja
  3. 1/2 tl suolaa
  4. 3 rkl mustikkajauhetta
  5. 1 mitta nestettä: kaksi munaa ja loput vettä
Ohje
  1. Laitteen mukana tulee mitat, joita käytetään. Teen aina neljän hengen annoksen eli laitan kaksi mittaa jauhoja ja nestettä 190 ml. Lisään pastaan myös suolaa, vaikka tätä ei esimerkkiohjeissa tehdä.
  2. Sitten vain jauhot ja mustikkajauhe sekä suola koneeseen, kansi kiinni ja laite pyörimään. Neste kaadetaan ritilän läpi jauhojen joukkoon ja kone hoitaa loput. Noin 6-7 minuutin päästä kone pukkaa ulos täydellistä pastaa.
Vinkit
  1. Mustikasta tuli jumalainen väri pastaan. Tämän kanssa kun pasitoi jättikatkoja valkosipuli-ruohosipuli-öljykastikkeen kera, niin ah!
  2. Itse tehtyä fettuccinea keitetään suolavedessä n. 7-9 minuutin ajan.
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
Mansikalla värjätty.

Mansikalla värjätty.

Äitienpäivänä olo oli herkistynyt ja pastasta piti saada vaaleanpunaista. Lasissa kupli kauniin värinen ja tämän pasta-aterian ihanasti kruunaava Taittinger Prestige Rosè Brut, joka on hyvin kesäisten ruokien kanssa sopiva, viinillinen samppanja. En sentään tällä pastaa lähtenyt värittämään, vaan soseutin mansikat väriaineeksi. Tällaista en ole ennen nähnyt enkä maistanut. Herkkää oli. 

Ruokaisa rosee samppanja kanta läpi aterian.

Ruokaisa rosee samppanja kanta läpi aterian.

Mansikkapasta
Print
Ainekset
  1. 1 1/4 mittaa Sunspeltin kakkujauhoja
  2. 3/4 mittaa Sunspelt erikoisvehnäjauhoja
  3. ripaus suolaa
  4. 1 mitta nestettä (190 ml): 1 dl mansikoita soseena, 2 munaa ja loput vettä
Ohje
  1. Laita spagettiteräkoneeseen, jauhot laitteeseen, kansi kiinni ja neste jauhojen joukkoon ritilän läpi. Tuota pikaa koneesta pukkaa ulos herkkääkin herkempää vaaleanpunaista pastaa. Kesäistä mansikkapastaa, nams!
Vinkit
  1. Itse tehtyä spagettia keitetään suolavedessä n. 6-8 minuutin ajan.
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
 Nämä marjapastat hurmasivat ruokailijat täysin. Mitähän sitä seuraavaksi kokeilisi..?!

Philips on yhteistyökumppanini kesä ruokakuvausworkshopissa eli eiköhän sielläkin tarjolle tule jotakin laittamaani pastaa. Ehkä jompaa kumpaa näistä?!

Yhteistyössä Philipsin kanssa.

yhteistyo

Siinä on auringonkukan makua!

Kesäherkuttelua!

Kesäherkuttelua!

Oletko koskaan maistanut käyttämiäsi ruokaöljyä sellaisenaan? Kannattaisi!

Sillä eroja on. Maistan aina ostamiani uusia öljytuttavuuksia teelusikallisen sellaisenaan, sillä haluan tietää, mitä makua ruokaani laitan.

Tällä kertaa se maku on auringonkukkainen. Ja lempeän pehmeä.

Keiju kylmäpuristettu luomu auringonkukkaöljy maistuu yksinkertaisesti hyvälle. Hieman pähkinäiselle, herkullisesti auringonkukan siemenille. Tämä öljy on aidosti maukas. Näin ei aina ole, vaan joidenkin öljyjen maku on hyvinkin neutraali.

Lempeän makuinen öljy käy kastikkeeksi - vaikka sellaisenaan.

Lempeän makuinen öljy käy kastikkeeksi – vaikka sellaisenaan.

Tämä luomu auringonkukkaöljy saa hienon makunsa lempeän, ’ensimmäisen puristuksen’-menetelmästä eli kuoreton siemen puristetaan vain kerran kylmäpuristuksessa. Näin syntyy sitä hienoimman makuista öljyä ilman siemenen antamaa karvautta. Keijulla on kaksi tällaista tuotetta eli tämä mainitsemani auringonkukkaöljy sekä Keiju kylmäpuristettu rypsiöljy.

Maistettuani tätä ensimmäistä tuotetta, oli selvä, että auringonkukkaöljyä käytän kesäisiin salaatteihin makua antamaan. Sellaisenaan etikan kanssa tai öljyä maustaen.

Testasin tätä auringonkukkaöljyä myös grillatessa. Sipaisin kevyesti öljyä vihannesten pintaan, suolasin ja pippuroin ne. Muuta ei tarvittu. Hyvää tuli.

Kauniit ja maukkaat!

Kauniit ja maukkaat!

Leikittelen usein kesäisin värikkäillä, itse tehdyillä salaatinkastikkeilla, jotka näyttävät raikkailta kattauksessa ja ovat noutopöydässä metka väriläiskä. Öljyihin sekoitan monenmoisia yrttejä sekä sipulinvarsia ja etikkaan kauden marjoja tai hedelmiä – muun muassa mango toimii mainiosti. 

Yrttiöljy ja mansikkaviinietikka
Print
Ainekset
  1. YRTTIÖLJY
  2. 5 dl Keiju luomu auringonkukkaöljyä
  3. 2,5 dl tuoretta ruohosipulisilppua
  4. 2 dl rucolasilppua
  5. 1/2 dl tuoreita oreganon lehtiä
  6. mustapippuria
  7. 1/2 tl ruususuolaa
  8. MANSIKKAVIINIETIKKA
  9. 3 dl valkoviinietikkaa
  10. 4 dl punaisia marjoja (esim 1/3 punaviinimarjoja, 2/3 mansikoita)
  11. 2-3 tl hunajaa
Ohje
  1. Yrttiöljyn valmistus: mittaa Keiju luomu auringonkukkaöljy ja silputut yrtit tehosekoittimeen. Aja sileäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
  2. Siivilöi ja pullota. Säilytä viileässä.
  3. Valmista mansikkaviinietikka: mittaa etikka, hunaja ja mansikat tehosekoittimeen ja aja seos sileäksi kastikkeeksi. Siivilöi ja pullota. Säilytä viileässä.
Vinkit
  1. Annoksista tulee suurin piirtein saman verran etikkaa ja öljyä eli n. 3 dl. Tämä annos on sopiva esim. noutopöytään katettavaksi. Kotikäyttöön annos kannattaa puolittaa, sillä öljy säilyy jääkaapissa hyvänä noin 4-5 päivän ajan.
  2. Yrttiöljystä jää siivilöinnin jälkeen herkullista yrttitahnaa, johon lisää hieman (n. 1/4 dl) raastettua parmesania sekä 1/4 dl paahdettuja, karkeasti jauhettuja manteleita sekä 1/2 valkosipulin kynnen. Tätä pestoa sivelen grillibruschettojen päälle.
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
 Tämän yrttiöljyn maku on pehmeän aromikas ja mansikkaviinietikan maku taas raikkaan kirpeä. Erityisen hyvin tämä pari sopii salaatteihin, jossa on mukana juustoa. Ja aivan parasta on, jos tämä juusto vielä on saanut väriä kylkeensä grillistä.

Suolainen juusto nauttii hedelmäisestä seurasta.

Suolainen juusto nauttii hedelmäisestä seurasta.

Grillisalaatti Saganakilla ja parsalla
Print
Ainekset
  1. 200 g Saganaki-juustoa
  2. 250 g keltaisia minitomaatteja
  3. 1 kypsä mango
  4. 1 lehtisalaatin kerä
  5. 200 g miniparsoja
  6. pari kourallista sinimailasen ituja
  7. syötäviä orvokkeja lähimetsästä noukittuna
  8. Keiju luomu auringonkukkaöljyä
  9. ripaus ruususuolaa
  10. mustapippuria
Ohje
  1. Huuhtele vihannekset. Halkaise tomaatit leveyssuunnassa, revi salaatti paloiksi ja kuori sekä siivuta mango.
  2. Halkaise miniparsat pituussuunnassa. Leikkaa Saganaki-juustopalat tikuiksi. Öljyä ja suolaa parsat kevyesti ja grillaa ne sekä juustopalat kauniin raidallisiksi grillissä tai parilapannulla.
  3. Kokoa salaatti tarjoiluastiaan, rouhaise päälle hieman mustapippuria ja koristele se vielä syötävillä orvokeilla, joita jo metsästä löytyy. Tarjoa salaatin kanssa mansikkaviinietikkaa sekä yrttiöljyä.
Vinkit
  1. Saganaki on kreikkalainen, suolainen, kovahko vuohenmaitojuusto, joka pysyy hyvin kuosissaan grillatessa. Itse pidän Saganakista enemmän kuin turkkilaisesta, myös grilliin sopivasta halloumijuustosta, mutta mikäli Saganakia ei kaupasta löydy, sen voi mainiosti korvata halloumilla.
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
Kiitos!

Kiitos!

Ja ei sovi unohtaa, että ensimmäiset villiyrtit pukkaavat jo päätään maasta. Aina, kun mahdollista, haluan poimia jotain makua kesäruokiin lähimetsästä. Ensimmäiset nokkoset on jo nautittu nokkosfocaccian muodossa. Nyt keittiön pöydällä nökötti kimppu metsästä poimittuja orvokkeja. Ei muuta kuin salaatin koristeeksi, oitis!

Herkullista, kerta kaikkiaan!

Yhteistyössä Keiju-öljyjen kanssa.

yhteistyo

Olisiko raparperin aika?

Kakkujen kakku!

Kakkujen kakku!

Tämä kakku on ihana. Vaikka itse sanonkin.

Kun tein tätä ekan kerran, viisi henkeä vetäisi kaakun 10 minuutissa. Ei siinä paljoa puhuttu. Se on se marenki varmaan.

Marenkeja on kolmenlaisia: ranskalaista, sitä tavallista, joka on aika höttöä ja tylsänmakuista, kunnes se paistetaan, sveitsiläistä, josta tulee ne parhaat isot marengit suklaaraidoilla ja italialaista, sitä, joka on jäpäkkää, mutta pehmeää ja joka pysyy hyvin kaakun päällä kuosissaan, korkeana kekona.

Rustiikkinen väri syntyy ruskeiasta sokerista.

Rustiikkinen väri syntyy ruskeiasta sokerista.

Lähdin kirjaani tehdessäni kehittelemään sellaista versiota italialaisesta marengista, jossa ei käytetä valkoisesta sokerista tehtyä siirappia. Valkoista sokeria kun en juurikaan käytä.

En löytänyt netistä (sitä ei siis ole?!?) minkäänlaista ohjetta tällaiseen, joten  reippaasti vaan tein testejä: ruokosokerisiirappi – toimii. Tumma kookosnektari, toimii myös ja wau, minkä maun se marengille antaakaan. Nyrkkisääntönä toimii se, että puolisen desiä siirappia per yksi muna.

Huomasin, että nämä ruskeat sokerisiirapit antavat marengille kauniin, rustiikkisen värin. Ihanaa!

Ja nyt en malta olla tekemättä tätä marenkia. Kakku kuin kakku, testataan, miltä se maistuu tällaisen maalaismarengin  kera. Punaherukoita odotellessa!

Ja raparperin kanssahan se maistuu lähes taivaalliselta. Tietenkin!

Ehkä joku pääsee jo huomenissa tai viikonloppuna kiskomaan ensimmäisiä raparperin varsia mullasta. Itse en usko, että meidän mökillä ollaan vielä näin pitkällä. Mutta kaupasta kyllä saa raparperia, ulkomaalaista tosin.

Nyt on kyllä jotain maukasta!

Nyt on kyllä jotain maukasta!

Marengilla kuorrutettu piirakka nousee ihan uuteen ulottuvuuteen ja juhlakuosiin. Tämän kakun voi huoletta heittää vaikka lakkiaispöytään.

Raparperipiirakka kookosnektarimarengilla
Print
Piirakkapohja
  1. 3 dl spelttivehnäjauhoja
  2. 4 rkl intiaanisokeria
  3. 100 g voita
  4. 1 muna
  5. 1/4 tl ruususuolaa
  6. 1 rkl rommia
Marenki kakun päälle
  1. 3 valkuaista
  2. 1,5 dl tummaa kookosnektaria tai ruokosokerisiirappia
Täyte
  1. 3/4 l mandolinilla (tai kuorimaveitsellä) höylättyjä raparperisiivuja (n. 8 vartta)
  2. 1/2 dl ruokosokeria
  3. 1 tl vaniljaa
  4. 1 tl kardemummaa
Ohje
  1. Valmista ensin pohjataikina. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja intiaanisokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Sekoita mausteet jauhoihin ja lisää jauhot vähitelle taikinaan. Lisää lopuksi rommi.
  2. Laita taikina kylmään. Höylää tällä välin raparperista mandolinilla ohuita siivuja. Voit käyttää myös kuorimaveistä. Siivut ovat paksumpia ja jäykempiä, mutta sokerimarinadissa ne pehmenevät mukavasti. Sekoita raparperisiivujen joukkoon ruokosokeri, vanilja ja kardemumma. Anna maustua 10 minuutin ajan.
  3. Taputtele tällä välin piirakkapohja reilun 20 senttisen vuoan pohjalle ja hieman myös reunoille. Levitä raparperitäyte pohjan päälle. Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa 30 minuutin ajan. Jäähdytä ja siirrä piirakka tarjoiluastiaan.
  4. Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset hyväksi vaahdoksi. Kuumenna tumma kookosnektari115 asteiseksi. Mittaa lämpötila paistomittarilla tai jos et kyseistä laitetta omaa, niin siirappi on riittävän kuumaa silloin, kun se juuri alkaa voimakkaasti kiehua iloisesti kuplien.
  5. Kaada kuuma siirappi marengin joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes marenki on jäähtynyt eli noin 10 minuutin ajan. Lusikoi marenki piirakan päälle ja polta marengin pinta kauniin ruskeaksi polttimella.
Vinkit
  1. Jumalainen kakku. Eipä mulla muuta!
Jotain maukasta http://www.jotainmaukasta.fi/
 Raparperi on kyllä kevään lempiraaka-aineeni. Se vain nyt on niin herkullista. Ja tämä piirakka maistuu muuten myös sellaisille, jotka eivät niin raparperia rakasta, sillä höylättynä raparperi ei maistu niin vahvasti kuin niinä kirpsakkoina paloina.

Kokeile vaikka!

P.S Järjestämäni ruokakuvauskurssi kuuluisan Tim Clinchin kanssa lähenee. Kurssi loppuunmyi parissa viikossa, huh! Näistä kuvista Tim tykkäisi. Unstyling, Mari, remember to do some unstyling. Joo, joo, unstyling is my middle name..!