Jotain Maukasta | -RUOKABLOGI

26.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Happamasta makeaa

Raparperi rakastaa voita ja sokeria.

Mullasta pukkaa punaista vartta. Isot vihreät lehdet luovat varjoja kasvimaalle. Nyt on aika. Aika valmistaa kirpeitä, hapanimeliä piirakoita. Raparperista. Joka on muuten vihannes.

Raparperi kertoo kesän tilanteen. Viikossa pienet, kirkkaanväriset raparperivarsien nuput olivat kasvaneet pitkiksi, komeiksi varsiksi auringon helliessä kasvimaata. Kesä on aluillaan. Siis aika laittaa alkukesän parasta piirakkaa..

Olen aina ollut raparperin suuri ystävä. Kirpeä maku muuttuu sokerin ja voin käsittelyssä miellyttäväksi. Etenkin piirakoissa ja kakuissa raparperin omintakeinen maku on parhaimmillaan. Ja hienointa tietysti on, kun voi taittaa varret piirakkaan omalta maalta.

Raparperia käytetään enimmäkseen jälkiruokiin, vaikka lähtökohtaisesti raparperi on vihannes. Ja hapokas sellainen. Tähän kesän ensimmäiseen raparperipiirakkaan päätyi raparperin nuoria, rapsakoita varsia, paljon voita ja valkosuklaata. Mm..suussasulavaa.

Entisen mökkipitäjämme Sysmän leipomo leipoi pieniä herkullisia kakkumaisia raparperipiirakoita ja kutsui niitä nimellä keikki. Tämä kakku on kunnianosoitus Sysmän leipomon keikille, nimeä myöden.

Makean ja happaman mainio liitto.

Valkosuklainen raparperikeikki

4 raparperin vartta
3/4 dl vettä
3/4 dl sokeria
100g valkosuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
1 vaniljatanko
2, 5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50g voita

Raparperit kakun päälle:

2 rkl voita
6 rkl sokeria
2 raparperin vartta
1/2 dl vettä

Leikkaa neljä raparperin vartta ohuen ohuiksi paloiksi, jotka kypsennät kevyesti vesitilkassa johon on sekoitettu 3/4 dl sokeria.
Kesän alun raparperit kypsyvät hetkessä ja liika keittäminen tekee niistä mujua eli varovaisuus kannattaa. Jäähdytäkeittämisen jälkeen palat.

Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää vaniljatangonsiemet sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita lopuksi joukkoon raparperinpalat. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun vuokaan.

Rouuhi valkosuklaa isoiksi paloiksi ja painele palat vuoassa olevaan kakkutaikinaan. Höylää pinnalle tasaisesti vielä 50 g voita. Paista kakku 175asteisessa uunissa n. 20-30 min, niin että pinta hieman ruskettuu, mutta kakku on vielä kostea sisältä.

Leikkaa loput kaksi vartta n. sormen pituisiksi pätkiksi ja kypsennä ne voi-sokeri-vesiseoksessa varovaisesti niin, että palat säilyttävät muotonsa. Säästä myös keittoliemi. Koristele kypsä kakku näillä paloilla ja kaada siirappinen keittoliemi vielä koko komeuden päälle. Tuloksena on kostea, makean kirpeä kakku, jolla kruunat kesäpäivän.

Raparperin kanssa on hyvä tarjota jotain maitotuotetta ja turkkilaisesta jugurtista valmistettu vaniljainen kastike on vielä piste ii:n päällä.

Vaniljainen jugurttikastike

2 dl kermaa
1 dl turkkilaista jugurttia
1 vaniljatanko
1/4 dl sokeria

Vatkaa kerma hieman kiinteämmäksi, älä kuitenkaan vaahdoksi asti, koska jugurtti itsessään on paksua. Lisää sokeri ja vaniljatangonsiemet. Sekoita lopuksi joukkoon turkkilainen jugurtti.

Tämä kermainen jugurttikastike on superhyvää ihan sellaisenaankin, mutta käy hienosti makeiden kesämarjojen kastikkeena ja piirakoiden seurana.

Nyt siis kasvimaan kautta ja rouskis vaan raparperia!

——
Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

22.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Omena putosi puusta

Pitkällisen tynnyrikypsytyksen samea hedelmä.

‘One pint of cider’, please. Ja mielellään sameana, maku täynnä kellaria ja uuniomenaa..

Parikymppisenä Lontoo oli pop ja siellä tutustuin aivan uuteen siiderin makuun. Ylikypsän omenan ja kellariaromien maustamaan aitoenglantilaiseen, kirkastamattomaan siideriin. Ja sieltä asti kantaa rakkaus näihin siidereihin, jotka maistuvat siltä kuin juoma olisi valmistettu maahan pudonneista, kolhun poskeensa saaneista omenoista.

Westonin peribrittiläinen Old Rosie Cloudy Scrumpy on yksi tällainen. Voimakkaan omenainen, samea ja kuitenkin raikas. Old Rosie on saanut kypsyä 200 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä ja se valmistetaan erityisesti siideriä varten kasvatetuista, pienistä kuituisista omenista. Jotka itseasiassa, valmistaja Westonin nettisivujen mukaan, pudotellaan puusta maahan. Ehkä tässä sittenkin on juuuri se maun salaisuus?

Viime viikonloppu oli kesäisen lämmin ja maasta tunki ylös kastematoja. Ei siis muuta kuin onkimaan. Onkimisessä tärkeintä on tekeminen, ei niinkään tulos. Ei haitannut, vaikka siiman alla oli vettä vain metrin verran ja kalat kutivat muualla. Nyt oli onnellisen onkijan siiderihetki. Onki toisessa kädessä ja samea siideri toisessa kädessä nautin sieluni kyllyydestä raukeasta slowlifesta. Ja ei, en saanut kalaa lukuunottamatta naapurin puoliväkisin tuomia lahnoja, jotka savustettiin. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Muuten – maistuu Old Rosie saunan terassilla istuskellessakin. Tosin kovin montaa näitä ei kannata kalareissulla tai saunoessa imaista. Alkoholiprosentti kun on yli seitsemän..

———-

Jotain maukasta -ruokablogi. Ruoanlaittoa kotikokkailun tuolla puolen.

18.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Se aivan paras hampurilainen. Kreikasta.

Savua, suolaa ja raikasta minttua.

Vaikka olenkin aikamoinen ruokahifistelijä, niin parhaat kicksit saan kuitenkin melko perusruoista. Itsetehdyistä rankalaisista, hyvästä pihvistä tummalla kastikkeella. Ja hampurilaisista. Niin, hampurilaisista.

Jo talvella mielessä muhi moninaisia ajatuksia erilaisista hampurilaiskokeiluista. Nyt grillikauden korkkauksena testiin pääsi hampurilainen kreikkalaisella vivahduksella. Ja mikä hampurilainen siitä tulikaan. Paras ikinä.

Hieman vääntöä tämä burgeri vaatii, mutta se on jokaisen käytetyn minuutin väärti. Hampurilainen from heaven. Herkullisuuteen on monta eri syytä: kevyt savustus grillissä, hampurilaisen perusraaka-aineet hieman ehostettuina, itseleivotut sämpylät. Ja tietysti, vaikuttaahan ruoan makuun aina se tilanne. Ensimmäinen kesäpäivä mökillä. Rento grillaushetki pihalla, hiilistä nouseva mehevä tuoksu ja se pakahduttava tunne, että nyt meillä on kesä. Tämä hampurilainen on tuulahdus Kreikasta, oliivipuiden alta ja kuivien teiden reunustamilta oreganopensailta.

Kreikkalainen hampurilainen grillistä

Tämän hampurilaisen juju on suolakurkun sijaan käytetyissä minttukurkuissa, paprikaketsupissa ja oliiveilla terästetyissä pihveissä. Juuston virkaa ajaa feta.

Hampurilaistaikina
n. 9 isoa sämpylää

4 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl sokeria
1,5 tl suolaa
7-8 dl jauhoa
6 rkl oliiviöljyä
1 muna
chilijauhetta

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekoita joukkoon sokeri ja anna hiivan hieman kuplia. Lisää sen jälkeen suola ja jauhot. Sekoita hyvin. Taikina saa olla löysää, koska hampurilaissämpylöistä tulee tulla litteitä. Sämpylöitä leipoessa käytän reilusti jauhoja ja näin taikinaa on helppo käsitellä. Lisää lopuksi oliiviöljy ja anna kohota lämpimässä n. 20 minuuttia.

Kaada leipomisalustalle n. 3 dl jauhoja ja leivo takinasta 9 isoa sämpylää. Kohota sämpylöitä hetki pellillä, voitele sämpylät kanamunalla, tupsauta sämpylöiden poskille hieman punaa, chilijauhetta ja paista sämpylät kypsiksi 200 asteisessa uunissa, n. 15 minuuttia.

Minttukurkut

2 avomaankurkkua tai pieniä kurkkuja
7 lehteä voimakasta minttua
1,5 dl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria

Leikkaa kurkut pituussuunnassa juustohöylällä ohuiksi, pitkiksi siivuiksi. Sekoita etikka, sokeri ja silputut mintunlehdet ja laita kurkut marinoitumaan liemeen n. 1 tunniksi.

Paprikaketsuppi

1 paprika
½ -¾ dl ketsuppia

Kypsennä paprika kuumassa, 225 asteisessa uunissa niin, että kuori mustuu. Poista kuori ja soseuta paprika sauvasekoittimella. Sekoita soseutetun paprikan joukkoon puolisen desilitraa ketsuppia.

Savuisat jauhelihapihvit

800 g jauhelihaa
6 rkl mustia oliiveja silputtuina (kalamata)
1 solo valkosipuli murskattuna
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl häränlihafondia
1 dl korppujauhoa
2 kanamunaa
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi ja tee taikinasta yhdeksän mehevää pihviä. Hampurilaiseen tuleva feta, fondi ja oliivit tuovat riittävän suolan pihveihin eli suolaa ei tarvitse erikseen lisätä. Paista hampurilaiset hiiligrillissä ja lisää hiilille savustuslastuja. Itse käytin kirsikkaa ja mausta tuli tumman savuisa ja upea. Pihvit saivat savustuksesta hieman punertavan, kauniin sävyn. Pihvit kypsyvät kuumilla hiilillä nopeasti, pari kolme minuuttia per puoli.

Lisäksi tarvitset:

paketin fetajuustoa
coeur du boef-tomaattia
Dijon-sinappia
makeaa sipulia ohuina viipaleina

Kokoa hampurilainen laittamalla sämpylälle sinappia, ohut siivu sipulia, tomaattiviipale, savustettu jauhelihapihvi, minttukurkkua, paprikaketsuppia ja fetasiivu. Coeur du boef-tomaatti on häränsydämeksi kutsuttu, kukkamaisen muodon omaava, maukas pihvitomaatti, joka näyttää kauniilta ruoka-annoksissa.

Tämä herkun kanssa maistuu eteläafrikkalainen, itsekin savuisa ja maukas ’The chocolate block’ syrah sekä itsetehdyt maalaisranskalaiset. Taustalla soi Poets of Fallin uusin sinkku, Cradled in love ja elämä todella on makoisaa..

——

Jotain maukasta -ruokablogi. Keittää, paistaa ja kokeilee.

14.5.2012
by Jotain Maukasta
7 Comments

Ota paikkasi auringosta

Perinteistä ja raikasta.

Kun talven tiukka ote tässä toukokuun kuluessa malttaisi höllätä, niin tiedän, mihin suuntaan. Noin puolilta päivin. Lauantaina. Aamukahvin jäljiltä virkeänä, mutta nälän muistutellessa olemassaolostaan. Brunssille meren ääreen. Helsingin kattojen ylle.

Brunssi. Ei aamiainen, eikä lounaskaan. Jotain rapeaa, kuumaa ja makeaa. Jotain raikasta, suolaista ja kylmää. Vaivihkaista heräilyä aamuun. Nautinnollista oleilua.

Brunssi Helsingin kattojen yllä kuulosti houkuttelevalta. Brunssi merinäköalalla entistä paremmalta. Ja brunssi palkitun keittiömestarin antimista. No, se nyt on jo aivan jotain muuta.

Palace yllätti. Tämä historiaa haviseva ravintola on aiemmista vuosista poiketen auki koko kesän. Ja kymppikerroksessa tarjolla maittava brunssi kaikkina kesälauantaina. Oma aamu voi alkaa melkein milloin vain. Brunssia kun on tarjolla kello 16 saakka.

Vielä toissa lauantaina kalsea viima puhalteli Kauppatorilla. Mutta Palaceen päästessä kylmyys kaikkosi. Kompaktin kokoinen brunssipöytä tarjosi tyylikkään kokoelman herkkuja, perinteitä kunnioittaen.

Hienostunutta ja herkullista.

Joukossa oli mukavia yllätyksiä, kuten coleslawta ja tillisipulisilakkaa. Yllättävä, mutta maistuva yhdistelmä. Mintulla maustettujen meloninpalojen kanssa tarjottu ilmakuivattukinkku teki jo lähes täydellistä ruokasinfoniaa. Parsa-perunasalaatti sointui kalaisaan pöytään.

Kaiken kaikkiaan konaisuus oli kivasti koottu 36 tuntia uunissa paahtuneine porsaan selkineen ja talon itse savustamine lohineen ja mehevine munakokkeleineen. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Viinilistalla on tarjolla muutama huolella valittu brunssiviini ja kuohuva brunssipöydästä löytyvien tuoreiden mehujen lisäksi. Myös jälkiruokapöydässä laatu korvasi määrän ja kakku, juustot ja marjat tyydyttivät makean kaipuun.

Keittiömestari Koistinen on koonnut raikkaan ja persoonallisen brunssikokonaisuuden. Kunhan kesä joskus alkaa, niin teen varauksen, varauksen merinäköalasta ja varauksen auringosta. Otan mukaani joukon iloisia ystäviä ja vietän Palacen kymppikerroksen terassilla brunssihetken, ajan tuolla puolen.

Nautimme pitkään ja hartaasti, auringosta, herkuista ja siitä kaipuun tunteesta, minkä tulee, kun näkee laivojen suuntaavan ulapalle. Kohti uusia satamia ja uusia seikkailuja.

Haluatko itse kokea Palacen maittavan lauantaibrunssin?

Jätä viesti tämän jutun kommenttikenttään Jotain maukasta-sivustolle tai käy tykkäämästä Jotain maukasta Facebook-sivuista, niin osallistut kahden hengen lahjakortin arvontaan ravintola Palacen brunssille. Voittajan nimi ilmoitetaan Jotain maukasta-ruokablogissa 8.6.2012 ja lahjakortti lähetetään postitse voittajalle, kun hän toimittaa yhteystietonsa.

——-

Jotain maukasta -ruokablogi katselee maailmaa kuplien läpi.

10.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Kuin kirsikkana kakussa

Valkoinen kuin lumi, punainen kuin kirsikka.

Äidille vain parasta. Pullea, pieni kirsikkapiirakka. Kuppi kahvia ja kahmalokaupalla halauksia. Kirsikkapuussa ei vielä ole edes kukkia. Mutta ei hätää. Kaupasta löytyy purkillinen kirsikoita. Nuolaise, ennen kuin tipahtaa..

Tutkailin taas lähiruokakaupan jenkkihyllyä ja purkillinen kirsikkapiirakan täytettä lähti kokeiluun vaniljaisen juustokakun koristeeksi. Ja tästä kakusta tapeltiin. Kakun juju on valkosuklaisessa digestivepohjassa, joka tuo uutta makua perinteiseen piirakkapohjaan.

Äiti pitää juustokakusta. Äiti pitää makeasta. Tämä on kakku kaikille äideille.

Sweet cherrypie eli pienen pieni kirsikkapiiras
8 pientä piirasta

3 prk philadelphiajuustoa
2 kanamunaa
2 vaniljatangon siemenet
1,5 dl sokeria
100 g valkosuklaata
12 digestivekeksiä
1 prk jenkkihyllyn cherrypie – täytettä
1/2 dl kirsikkalikööriä

Sekoita philadelphiajuustojen joukkoon sokeri sekä kahden vaniljatangon siemenet ja kaksi kanamunaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä sokeria, mikäli tuntuu, että täyte ei ole riittävän makeaa.

Murskaa 12 digestivekeksiä sauvasekoittimella hienoksi jauheeksi. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita sula suklaa keksimurujen joukkoon. Laita kahdeksan n. 8 cm leveän, pienen keraamisen kulhon pohjalle levinpaperia ja painele pari lusikallista valkosuklaista keksimurskaa pohjaksi leivinpaperin päälle. Jaa juustoseos kulhoihin ja kypsennä piirakat miedossa lämmössä, n. 175 astetta n. 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt, mutta pysyy kauniin vaaleana. Jäähdytä piiraset ja poista ne paistokulhoista. Saat piirakat kätevästi nostettua pois kulhoista leivinpaperin avulla.

Sekoita kirsikkatäytteeseeen n. 1/2 dl kirsikkalikööriä ja jaa täyte piirakoiden päälle. Laita piirakat vielä muutamaksi tunniksi jääkaappiin ennen tarjoilua.

Näin loppuun täytyy laittaa varoitus. Nämä piirakat ovat addiktoivia. Siis oikeasti, aivan superhyviä. Siksi niitä leivotaankin pullantuoksuisille, pehmeille äideille.

Äiti saattaisi myös pitää valkosuklaisesta kakusta. Ja jotkut äidit ovat heikkoina tummaan.

Suloisen makeaa äitienpäivää kaikille!

——–

Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

8.5.2012
by Jotain Maukasta
3 Comments

Jotain maukasta sydän Suomen suosituin verkkopalvelu

Ruoanlaittoa tinkimätttä ja omistautuen.

Jotain maukasta bloggaa jatkossa myös Iltalehdelle, Iltalehden verkossa. Keittäen, paistaen ja reseptejä kehitellen. Tuoreesti ja tavanomaisuutta haastaen. Vähän erilaisesta näkökulmasta katsoen.

Jotain maukasta -blogissa on ruoanlaittoa kotikokkailun tuolla puolen. Laitan ruokaa ja kokkaan tinkimättä ja asialleni omistautuen. Haluan tuoda herkullisilla raaka-aineilla luksusta arkeen ja gourmetia viikonloppuun. Kuitenkin helppotajuisesti ja raaka-aineita kunnioittaen. Twistillä, mutta ilman liikaa pingoittamista.

Myös Iltalehti on tinkimätön oman tiensä kulkija, jonka tarjoamiin uutisiin ja viihteeseen tutustuu viikoittaan 2, 5 miljoonaa kävijää. Jotain maukasta -blogi ja Iltalehti.fi. Eiköhän tästä tule ihan maukas keitos!

Käy tutustumassa Jotain maukasta – blogiin ja Suomen suosituimpaan verkkomediaan.

——-

Jotain maukasta –ruokablogi. Nenä syvällä lasissa.

5.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Koskettava kahvihetki

Tämä apina ei juo kahvia. Enää.

Täytetyn apinan katse kohtasi katseeni, kun astuin sisään Laboratory-galleriaan. Ja nenään löyhähti kahvin aromi. Mitäs tämä nyt on?

Vaikuttavaa. Perttu Saksan kuvaamat täytetyt, inhimillisyyttä huokuvat apinat napittivat lasisilmillään, kun maistelimme Erottajan Laboratory-galleriassa Pauligin uutukaista, vaaleapaahtoista vuosikertakahvia, joka tulee kauppojen hyllylle näillä main.

Ja kyllä, kyseessä on vain tietyksi kaudeksi eli täksi kesäksi valmistettu kahvi. Tämän vuosikerran pavut ovat kypsyneet Etiopiassa. Ensi vuonna maistelemme jonkun muun maan vuosikertaa. Minkä, sitä eivät pauliglaisetkaan vielä tiedä. Sato ratkaisee.

No, miltä se kahvi maistui? Pauligin Emmi, kahviasiantuntija, oli elementissään. Kädet piirtelivät kaaria ilmaan, kun hän hehkutti kahvin herkkyyttä ja hienoaromisuutta. Käyttipä hän jopa termiä ylärekisteri. Hänen mukaansa mausta löytyy mustikkaa ja jasmiinia. Sekä todella herkkiä aromeja.

Ja totta ainakin tältä osin. Presidentti Special Blend 2012 -vuosikertakahvista puuttui kahvin normaali kitkeryys. Se oli hienostunutta, jopa teemäistä. Tätä kahvia ei tarvitse laimentaa maidolla. Jasmiiniteen suurkuluttajana en erottanut makuun piiloutunutta jasmiinin aromia. Mustikkaa? Ehkä.

Mutta se, mikä tätä Pauligin innovaatiota, vuosikertakahvia, maistellessani tuli mieleen, on hienostunut kahvihetki ohutposliinisista mokkakupeista. Tarjolla kuivia kakkuja, kevyttä keskustelua ja kahvilusikoiden kilahtelua. Mieleeni hiipi myös syksyllä valmistamani herkullinen ja kostea mazariini-omenakakku, jonka reseptiä en muistanut kirjoittaa ylös. Se pitäisi tästä elegantista etiopialaisesta. Kuten minäkin.

Apinat ja niiden ihmismäiset olemukset jäivät mieleeni pyörimään, kun astuin kirpeään kevätiltaan Erottajalle. Upeita, koskettavia kuvia, jotka menivät suoraan ihon alle ja sydämeen. Kuin kaikuja menneisyydestä. Tähän näyttelyn nimi, Echo, viitanneekin. Vielä ehdit käydä katsomassa Perttu Saksan upean näyttelyn. Suosittelen lämpimästi.

———

Jotain maukasta -ruokablogi tuo nostetta keittiöön.

4.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Pienet ja punaiset

Värien ja makujen leikkiä.

Tässä alkupalassa on väriä ja makua. Suolaa ja makeutta. Pehmeyttä ja tulisuutta. Kaikkea juuri sopivasti. Nämä namupalat katoavat alkupalatarjottimelta yhtä nopeasti kuin ne kokin kätösistä valmistutuvat.

Aasialaisessa ruoassa räiskyvät vahvat värit. Annoksissa on yhtä paljon silmänruokaa kuin vatsan täytettä. Tässä pikantit ja voimakkaat Peppadew-paprikat pehmentyvät tuorejuuston ja hunajan syleilyssä.

Pikantit punaiset namupalat

Säilöttyjä Peppadew-paprikoita
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
n. 5 rkl korianteria ja thaibasilikaa
suolaa
juoksevaa, hyvää hunajaa

Silputtua korianteria ja thaibasilikaa, maustamatonta tuorejuustoa ja hippunen suolaa sekoitetaan notkeaksi tahnaksi ja pirteän punaiset Peppadew-paprikat täytetään juustotahnalla. Paprikoiden päälle valutetaan juoksevaa hunajaa ja matka Aasian makuihin voi alkaa.

———

Jotain maukasta -ruokablogi. Twistillä, mutta pingoittamatta.

1.5.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Munkkikahvit auringossa

Kesäkahvittelun must-have -herkku.

Terassihuonekalut haravoidulla pihamaalla. Kirkas, lämmittävä auringonpaiste. Muuta ei puuttunut kuin pannukahvi ja lämpimät, vastapaistetut munkit. Siispä tuumasta toimeen.

1990-luvulla tein munkkeja joka vappu. Kymmenen vuoden ajan. Jostain syystä munkkien paistoon tuli tämän jälkeen vuosien tauko. Mutta nyt taas munkkikuume päällä. Ja munkit eivät todellakaan ole pelkkiä vappuhapatuksia, vaan kuuluvat kesän kahvitteluhetkiin. Rentoon oleiluun terassilla, retkikoriin termarin kanssa tai veneretken eväänä. Näissä munkeissa makua tuo kardemumman lisäksi vaniljatankojen maustama sokeri.

Kesäiset pikkumunkit
n. 20 kpl

3 dl kädenlämpöistä maitoa
1/2 pkt hiivaa
1/2 tl suolaa
1 kanamuna
1,5 dl vaniljatangoilla maustettua sokeria
1 rkl kardemummaa
50 g voita
n. 5-6 dl vehnäjauhoja
500 g kookosrasvaa paistamiseen

Liuota hiiva lämpimään maitoon. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja kanamuna. Vaniljatangoilla maustettua sokeria olen tehnyt laittamalla kolmen sokeridesilitran joukkoon kaksi halkaistua vaniljatankoa makua antamaan.

Lisää jauhot vähitellen nesteeseen, voimakkaasti vatkaten. Taikinan tulee jäädä löysemmäksi kuin normaalin pullataikinan eli käsin alustamista ei tarvita.. Näin munkeista tulee ihanan pehmeitä ja suussa sulavia. Lisää sulatettu voi lopuksi taikinaan ja anna taikinan kohta lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Sitten paistamaan. Kuumenna kookosrasva pienessä wokissa tai muussa syvässä pannussa. Ota ruokalusikalla munkkitaikinaa ja pyöritä se ilman jauhoja noin suurin piirtein pyöreäksi, puolikkaan kanamunan kokoiseksi munkiksi. Ei kannata olla tässä liian tarkkana, munkit saavat olla persoonallisen muotoisia. Pudota pallerot varovasti kuumaan öljyyn. Kun munkit ruskettuvat toiselta puolelta, käännä ne lusikalla ympäri. Varo tiputtamasta kiehuvan rasvan joukkoon vettä tai sokeria, ettei kuuma rasva ala räiskyä.

Kun munkit ovat ruskettuneet kauniisti molemmin puolin, nosta ne sokeroitumaan lautaselle, jossa vaniljatangoilla maustettua hienoasokeria. Pyörittele palloset sokerissa ja koita olla syömättä kaikkia vielä tässä vaiheessa..Kahvikin on keittämättä.

Siispä kahvivesi kuumenemaan, porot pannuun ja kahvi hautumaan. Sitten kipin kapin ottamaan paikka auringosta ja munkkikori kätten ulottuville. Voiko ihanampaa olla? Eipä juuri!

———-

Jotain maukasta -ruokablogi fiilistelee ruokia ja juomia.

26.4.2012
by Jotain Maukasta
0 comments

Parsaa ja palloja

Parsaa ja puhallusta.

Vappuna pitää tehdä paljon. Pulahtaa järveen, mikäli jäätilanne sen sallii. Metsästää sitruunaperhosia, jos niitä sattuu näkemään. Juoda kuplivaa, mieluiten Champagnen alueelta. Ja tietysti. Syödä parsaa, valkeaa ja vihreää.

Parsa on yksi lempivihanneksistani. Hyvänmakuinen, helppo valmistaa ja kauniskin. Vaalea parsa on hennon pähkinäinen ja aran valkoinen. Vihreät parsat poimitaan nuoria ja rapeina ja ne uhkuvat B-vitamiinia.

Parsa on herkänmakuinen herkku. Se pitää kalasta, mutta ei pelästy lihaakaan. Vaalea parsa pitää notkeista juustoista ja keitettyjä valkoisia parsoja voit nauttia italialaisittain taleggion tai muun maukkaan ja helposti sulavan juuston kera.

Tai sitten tämä blondi nautitaan sellaisenaan, keväisen keltaisen hollandesen kera. Juhla-ateriaksi annos muuttuu, kun lautaselle laitetaan vielä kylmäsavulohta . Vihreästä parsasta valmistuu suussa sulava risotto vaalean kalan kanssa tarjottavaksi. Mutta vappuna parsa käy grillissä lämmittelemässä ja saa makua parmesanista ja sitruunasta.

Parsaa grillistä
2 hengelle

nippu parsaa
1 sitruuna
parmesania lastuina
sitruunasuolaa
mustapippuria
sitruunaoliiviöljyä paistamiseen

Leikkaa parsojen päistä reilut palat pois. Puumaista vartta ei ole mukava löytää lautaseltaan.

Kuumenna parilagrilli kuumaksi, lorauta parilalle reilusti sitruunaoliiviöljyä ja laita parsat sekä halkaistut sitruunat grillautumaan. Kääntele parsoja silloin tällöin. Valmiita ne ovat, kun pinta hieman ruskettuu, mutta ne ovat vielä napakoita ja notkeita. Ripottele päälle sitruuna sormisuolaa ja nosta ne tarjoiluastiaan.

Purista vielä päälle yhden grillatun sitruunanmehu ja laita loput puolikkaat annoksen koristeeksi. Raasta päälle parmesanlastuja, rouhaise päälle pari kierrosta mustapippurimyllystä ja lorauta päälle vielä hieman sitruunaista oliiviöljyä. Ja sitten syömään näitä kevään ensi airuita.

Näin valmistetut parsat ovat ihania sellaisenaan, mutta niiden seurana voi tarjota myös lihaa tai kalaa grillistä. Tai laittaa hyvää ilmakuivattua kinkkua ja kylmäsavulohta kyytipojaksi.

Parsan pehmeään makuun sopii joku hedelmäisempi ja pyöreä viini. Itse lorottelen lasiin Itävallan Weingut Brundlermayer Rieslingiä ja ihastelen pullon parsamaisen vihreää olemusta.

Parsabiisi soi ipalista – kun vappuna ollaan ulkona – ja toivotaan , että sieltä tulisi Kentin uusin sinkku, 999. Kent on alkanut kuulostaa jo hieman ruotsalaisilta viisurenkutuksilta aikaisemman tummasävyisen nahkahousupopin sijaan ja mikäs sen paremmin kuin ruotsalainen renkutus tätä kesän alun juhlaa kyydittää.

Siispä parsaa, palloja ja auki poksahtelevia pulloja kaikkien vappuhulinoihin!

———

Jotain maukasta –ruokablogi keittää, paistaa ja kokeilee.